Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

v aan sa . H an pyyhkaisi kyyneleen aivan kuin joku olisi voinut n ahda hanen hetkisen heikkoutensa ja istah ti run- gon*suojaan. Sulo riisu i sa app a an sa ja pusersi ja lk a ra tit. T u n tu i's ilta , etta, ny t ei ole enaa m ih inkaan k iiretta. Seu- raav an maen paa lla oli kotikyla, kaivattu ja monissa unis- sa nah ty . »Kotona! Olen kotona!» Sulon teki mieli huu taa , mutta han malttoi m ielensa ja lah ti ha rppom aan v iimeisia sa to ja m etreja. Ei o llu t kylmaa, ei hy ista vesisade tta ei mennytta kauheaa so taa , ei ku rjia nalkavuosia, oli vain kaamosyon p im eassa rak a s h a rm aa ta lo in en kyla, koti ja siella ikavoiva ha rm aah ap sin en aitimuori. Sulon siskon, H elgan ta lo oli ky lan kaukaisemm assa la id a ssa . »Siella kai aitikin nyt asuu», han a ja tte li ja harppo i nukkuvan kylan lapi, ohi tu ttu jen talo jen , pihojen, navetto jen . P ian han oli siskonsa ta lon edessa ja ihmetteli, etta nainko pieni se onkin? H an kolkutti oveen. H ilja ista . Han kolaut- ti kovemmin. T aa sk aan ei kuu lunu t m itaan . Sulo koputti ikkunan raam iin . Silloin kuu lu i lapsen aan i: — Kuka siella? — M ina, Sulo. S inun enosi. Aukaise, Zoja. Unelias ja a rtyny t na isen aan i alkoi m ana illa kaiken m aailm an ku lku reita, jo ilta ei ole rau h a a ei yolla eika paivalla. Lopulta kaski pa inum aan hiiteen ja tu lem aan vasta paivalla. — Helga, aukaise! M ina ta a lla . Sulo. Veljesi. Seinan tak aa kuu lu i jo ta in kah inaa ja tom ah tely ja. Lopulta Helga aukaisi oven kiilu kadessaan . Han kauan katsoi tun tem a ton ta m iesta, jonka paa oli oven ylaka- m araa korkeammalla, ha rm aa p itkaliepeinen m an tteli lisasi p ituu tta mieheen. — E t ole Sulo. P a inu hiiteen! sanoi Helga ja sulki oven. — Oletko to lku llasi? M issa aiti? — Kenen aiti? kuului oven takaa . — Kenen? M inun ja sinun! Tallaiseen va staano ttoon Sulo ei o llu t v a rau tunu t. M istapa sisko osaisi kuv itella, etta hanen pieni ve ljensa on kasvanu t tuo llaiseksi honganko lista jak si. Miksi aitia ei kuu lunu t? Onko han edes elossakaan? Han kolkutti oveen. Se avau tu i. Zoja tu li ulos kaarien huivia p a ah an sa . ■ — Oota, haen mummon, sanoi han ja lah ti kylalle. Sulo seu rasi Zojan menoa, kunnes ty tto katosi pi- meaan. Ovi ja i auki. Sulo astu i sisalle ja ja i seisomaan ovenpieleen. Helga tuli hanen eteensa kiilun kan ssa ,