Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

tiin sahko lin ja. Vissiin ulkovaloja eivat eh tineet v iela asenta-a. — Jaa! Sehan on mainiota. Kymmenen vuo tta on jo M u rm asperan sahkoasema pyorinyt ja lopu ltak in saatiin ky laan sahko. — H aluatko teeta? Ei m inulla m itaan muuta ole, em an ta valitti. — Tuota... M inulla on jokunen korppu. Nainen kaato i Sulon mukiin teeta. — Juokaa tekin. Tassa on ko rppu ja sokerin edesta, Sulo kaivoi repu staan mu renneita korppu ja.— Oikeaa • teeta! han ihastu i.— Uskotteko etten kuuteen vuoteen ole juonu t oikeaa teeta! Jonkun aikaa levahdettyaan Sulp hyvasteli v ieraanva- ra is ta em an taa . Han ei jak sanu t enaa odottaa. »Kuin hyvassa sadussa» , han muisti. »Kaikki luonnonvoimat ovat liikkeella m inua v a staan . P ik ip imea yo, etta to ista ran ta a ei nay, ran ta sad e ja v a sta tuu li, vesi ja a lla ja liukas jaa .» Vahitellen silm at tottuivat- pimeyteen. Sulo loysi p itkan sauvan ja laskeutui jaa lle . R ann a ssa vetta oli puolivarteen. Kylma vesi loysi heti raon jo sta in sau- m asta ja ilkeasti ku titti ja lk a te ria . Han kolautti kepillaan ja a ta , m u tta se vain kumahti. »Kylla se k estaa m inut, jos ke rran auton on kolme paiva£ sitteji kestany t» , han paatti ja lahti lipsu ttam aan joen yli. Tassa koh taa joki oli yli kaksi k ilometria levea ja viistoon ky laa kohti m a t­ kaa kertyi kolme kilometria. J a la t lipsah telivat. Tuulen- puuska to isinaan pukkasi takaisin . P iti ku lkea niin etu- .kum arassa. kuin suinkin, etta ilma vahemman vastaisi. Vaatteet kastu iva t kokonaan. Kuolan ja M u rm asperan valisella tiella metsa suo jasi tuu le lta ja m aan tie lla oli so- raa . Joella m inkaan la ista suojaa ei ollut. Sulo lensi muu- tam an kerran kontalleenkin. >'Menenkohan edes oikeaan suun taan?» Han yritti suo jata kasvo jaan kadella, etta voisi sateen seasta ero ttaa toisen rannan . »Lydviikin pah- dashan se tuossa», han ilostui. »Siita vasemmalle, niin sa tun ju stiin Haapamellalle.» Kohta nakyi jo tu ttu m an tv ky lan rann a lla . Sita kohti ja vaikka kon ttaam alla. Ja l- ko jakaan ei palellut. Marka m an ttelin helma hakkasi pol- via. Sulo nosti sen remm in alle ja a jatteli, etta v a an ta a ja lk a ra tit heti kun paasee ran taan . Kohta ran ta jo tun tu i suo jaavan tuu le lta eika ran tak a an enaa hakannu t k a s ­ voja niin kipeasti. S iinahan se ko tirannan tu ttu polkukin oli. Sulo kapusi jy rkkaa rinnetta ylos. Han juoksi v a n ­ han m annyn luo ja syleili ka rheaa kaarnaky lk ista ysta-