Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

hadin tu sk in pysyi ja lo illaan . Vetta oli paikoitellen yli varsien . J a la t lu istivat. »P itaa odottaa aamua» , han paatti. »Joki s a a ttaa olla keskelta auki. Kenelta kysyisi? M urmasi on pimea.» Sulo paasi taka isin ra n ta a n ja lah ti laahu s tam aan kohti ma- ta la a mokkia, jonka ikkunasta naky i himmea valo. Han koputti ovelle. Uninen na isen aan i kysyi: — Kuka siella? Sulo selitti, etta on menossa joen yli ky laan , m u tta ei tieda, onko joen keskiuoma ja a s s a . — J a a s s a joki on ollut jo kuukauden paivat, mutta nam a lauh a t saat... M ista sina tu let? — A rm eijasta. Aitini asuu Tulomalla. Nainen aukaisi oven ja kehotti sisalle. Sulo noudatti ku tsu a ja terveh ti em an taa . — Kysyit, etta paaseeko joen yli. S iita on jo au to illa ajettu. Nyt on vesi ja a n p aa lla. Ehka ja a kestaa. Odota aamun valkenem ista. Kuka sina olet? — Tu lomalaisia. Asuin ta a lla ennen so taa. — Kotiin olet menossa. Keta sinulla on siella? •— Aiti ja sisko. — Onnellisia! Po ika tu lee kotiin. M inun ei, em an ta nyyhkaisi. Luotikello nak su tti seinalla. »Vasta viisi. Pa iva valkenee hiukan siina yhden to ista aikaan», Sulo mietti. — V iisikymmentaviisi vuo tta olen e lany t taa lla , enka mu ista ta lla is ta talven alkua, etta jou lukuun loppupaivina sa ta isi vetta ja lumi su laisi. Au to than jo ajo ivat Tu loma­ joen ja a ta . Em an ta v ilkaisi Sulon s a app a ita ja loi kadet yhteen. — S inahan p a le llu ta t jalka si. S a app aa s ih an vuo tava t. Odota, hyva poika. E t su inkaan p im eassa lahde joen yli. Seitseman vuotta sano t odottaneesi ko tiinpaluu ta, kesta nyt v iela m uu tam a tun ti. Oletko ilm o ittanu t tu lo stasi? Tietysti he odo ttavat silm at kipeana. Aiti on aina aiti, vaikka lapse t o lisivat kuinka aikuisia. M inunkin poikani olisi n y t kolmekymmentaviisi, nainen nyyhkytti ja pyyh- kaisi va lilla nyrk illa silm iaan. Sulo katsoi ikkunasta joen taakse , m u tta vh taan va- lor.pilkkua ky lasta ei nakynyt. — Ei nay m itaan , eihan siella sahkoa .ole. — Onpas, nainen v a s ta s i.— Viime vuonna sinne vedet-