Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

raav an a paivana Sulo paasi pa ika llisjuna ssa Lotinapel- lon asemalle. Kylla sekin kaupunki oli perusteellisesti tuhottu, var- sinkin rau ta tien lahettyvilta. Vesitornikin oli hajallaan . Vain vasta rak enn e ttu rau ta tieasem an pieni parakk ia m u istu ttava rakennus seisoi laa ja lla aukiolla. M atkan viivastyinisen tak ia junalipun vo imassao loaika oli kulu- nu t umpeen. P iti o staa uusi, mu tta m illa rah a lla? Nal- kakin oli. Leipalimppu maksoi sa ta rup laa , jo s sita yleen- sa onn istu i loytamaan. Leipahan oli kortilla. Eika kenel- lakiian o llu t y lim aa ra ista. Sulon ra h a t o livat olleet ja menneet. Han istui odotushuoneessa ja vasyneena mie- tiskeli m ita tehda. Jos y rittaisi ju n a a n ilman lippua, jou- tuu ta a s p ian m iliisiin. Ja ad a tyohon ja tien a ta m atkara- hat? Tai leimata itse lippunsa? E ihan han ole syypaa, etta vo logdalaiset m iliisit p itivat pu tkassa... Jonkin aikaa Sulo seisoi kassaluuku lla ja seu rasi m inkalaisia leimoja lippuihin lyotiin ja m inkalaisia k irjo ituksia niihin teh- tiin. S itten han meni postitoim istoon, loysi sam anva rista m ustetta ja yritti muotoilla lippuunsa ta rv ittav a t merkin- nat ja k irjo itukset. Kukapa n iita rupeaa sen kummemmin ta rk a s tam a an , kun juna tu lee yolla ja v a la is tu s ta ei ole. J a n iinhan se onn istu i. Taas yksitoikkoisesti ko lah telivat vaunun pyorat kiskojen liitoksissa. Sulo m akaili ylalave* rilla ja muisteli ko tiseu tuaan . Viimein hyisena kaamosa- jan yona jun a pysahtyi Kuolan asem alla. Sulo seisoi hetken vaunun v iimeisella askelm alla ja laski va rovasti ja lk an sa laitu rille. Kotona! Seitseman vuoden lenkki on lukossa. Oli 19. jou lukuu ta. Ylihuomenna on vuoden lyhin p a i­ va, Sulo muisti. Seitseman vuotta han oli elany t etelam- piina, m issa kaamosyota ei ole. Merituuli hum isi koivujen pa lja issa oksissa. Satoi vetta. Jou lukuun loppu ja vesisade. T a lla ista tap a a vain m i­ nun kotipuolessani. M ita nuo p ah a ise t v iisito ista k ilom et­ ria! Juosten . Ja niin etta rapa roiskuu. Sulo heitti selkaan la ih am reppun sa ja lah ti re ippaasti a ste lem aan Murmasiin menevaa m aan tie ta. Muu tam an tunn in p a a sta Sulo olikin Tulomajoen ran n a s sa . Hetken han tahy ili joen yli ko tiky laansa ja jaan peittiimaa jokea. Lumi oli su lanu t ja a lta . Musta vesi vareili yoham arassa. V ihaiset tuu lenpuuskat lenna ttiva t ran taa . Sulo astu i jaa lle . Tuuli sieppasi m ukaansa ja han