Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Istu vahan a ikaa tuossa , upseeri nay tti sivuhuo- netta. — M inu lla ei ole aikaa istum iseen! V iiden to ista mi- nuutin p a a s ta tu lee m inun jun an i. Lipun kay ttoaika lop­ puu kohta. En kerkia perillel selitti Sulo h a ta ise s ti milii- sin ta lu tta e s s a h a n ta huoneeeen. Oven lukko loksah ti kiinni. H am a ra ha iseva komero ta rjou tu ik in odo ttam atta vaunun edesta. Sulo kiroili m iliiseja ja type ryy ttaan . Niin hyvin al- kanu t pa iva meni aivan pyllylleen. Ku inkas kauan ta s sa jou tuu selv ittelem aan? Senkin ja s tip aa ! Han alkoi takoa ny rk illaan oveen. — Aukaiskaa! M inun ju n an i tu lee a ivan heti. Se sei- soo vain ikymmenen m inuu ttia! — Ala hulinoi! kuu lu i se inan ta k a a .— O let viela nuori. Kerkiat jun aa s i. Noin tunn in p a a s ta ovi avattiin . S iv iilipuku inen mies pyysi an teeksi ja ku tsu i Sulon puheille. — Onko sinu lla v iela ob ligaa tio ita? siviilipukuinen kysyi. — On v iela kaksi, sam aa lainaa. — N ay tapas. Me kaiken v a ra lta k irjo ite taan num ero t ylos. Siviilipuku inen kyseli m ista m atka ja mihin. Sitten han meni neuvo ttelem aan m iliisien kan ssa . Kohta he ku tsu ivat Sulonkin. Siviilipuku inen m aa ra si milii- seille: — Istu ttak a a m ies ensimmaiseen ju n aan . P a lau tta - kaa hanelle rah a t ja asiapaperit. Han pyysi v iela ke rran an teeksi ja poistui. — O let liian rehellinen , m iliisi m u rah ti ja kehotti seu raam aan kassalle. Taas Sulo jou tu i odo ttam aan ju- naan sa kokonaisen p itkan vuorokauden. Tihv inan rau ta tiea sem a oli ihan raun io ina. Mutkalle v aan tyne ita kiskoja, pa lane iden vaunu jen rau takehyksia, ruo stunu tta rau ta a , tiilen ja betonin s irp a le ita ja m aahan k aa tun e ita kokonaisia rakennu sten sein ia n iin k au a s kuin silma kantoi. Sailyneiden talo jen se in issa ammotti tykin ammusten repim ia m ustia aukko ja ja savu stun e ita noki- sia ikkunoita. R au ta tiea sem a s ija itsi aika kaukana ra ^ a b ta, ihmeen kaupa lla sailyneessa kaksikerroksisessa рицга- kennuksessa. Ilmeni, etta junaliikenne on saanno llinen , m u tta iipun saam inen on kyseena laista . Kaikesta huo lim atta jo seu-