Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Miehet istu ivat poytaan. Antti hetken katseli ruoka- listaa: — Kun tutkii noita hintoja, niin ruokahalu senkun vahenee, han huomautti. Yolla Antti ja Sulo hyvastelivat. Viisi kovaa vUotta oli sitonu t nama eri-ikaiset miehet to isiinsa. Sulo oli viit- ta to is ta vuotta nuorempi. Kyynel v ierah ti Antin silm asta, kun han huiskutti kat- ta Sulolle, joka seisoi yksinaisena s a a tta ja n a laitu rilla . — Kirjoita! Ehka joskus tava taan !.. Len ing rad iin menevan junan piti tu lla v a s ta seuraa- van paivan illalla. Aamulla Sulo paatti a ikansa kuluksi kayda kaupung illa. Mennessa han osti lehtikioskista Prav - dan. Lehdessa han huomasi valtio la ina tau lukon . »Minul- lahan on ob ligaatio ita» , Sulo muisti. »K ato taanpa. Eiko helevetissa! K aksisataa ruplaa!» Han kaveli kiireesti saastopankk iin ja nosti rah a t. Mieleen tu li, etta nyt voisi vaikka maksaa v iinave la t A n til­ ie. Illa lla vahan ennen jun an tuloa Sulo p istay ty i vessaan ja huomasi asem akaym alan nu rk assa lompakon. Han hymyili tam an paivan harv inaisen hyvaa tuu riaan . Ase- m aha llissa pastee ra ili edestakaisin paivystava m iliisi. Sulo kaveli m iliisin eteen, kertoi a s ia s ta an ja o jensi loy- tam an sa. Miliisi otti lompakon ja kehotti Suloa tyohuo- neeseensa. Siella istui m iliisiupseeri. Sulon lasnao llessa m iliisit auka isivat lompakon ja k a ristiv a t sen sisallon poydalle. Rahaa ei ollut, vain kaiken laisia ku itteja ja jo ta in vahapato isia papereita. — M issa rah a t on? upseeri kysyi kuivasti. — En tieda, Sulo kohautti o lkapaitaan . — Vai etta loysit? — Kylla. — E tka aukaissu t? — Aukaisin, mutta en tu tk inu t sen sisaltoa. Nyt v a s ta Sulo taju si, etta lompakon joku oli v a ra s ta - nu t, tyh jen tany t sen ja heittany t tarpeettom ana nurk- kaan . — Enhan mina sita teille olisi tuonut, jos olisin itse sen v a ra s tan u t, Sulo suuttui. — N ay tapas papereitasi. Sulo ojensi ko tiu tum istod istuksensa ja passin , jonka v a lis sa o livat ne kaksi sa ta s ta , jo tka han oli pa iva lta nos- tan u t saastopank ista. — M ista sina nama sait? m iliisi nay tti satasia. Sulo selitti .