Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

vaan. Ruskea pystykorva kompi aitan alta ja lko jaan veny- tellen, tuli isannan luo ja tyonsi pa an sa hanen polvelleen. Ukko pukkasi koiraa luotaan murah taen : — Hyi, kun oot takkunen, mene siita! Yhtak'kia koiran selkakarvat nousivat pystyvn, ja se hyppasi vihaisesti rah isten metsaan pain. — Taasko se mesikammen siella koluaa, ukko mutisi va littama tta sen kummemmin koiran haukusta. Mutta kohta me tsa sta ilmestyi kaksi miesta ja koiran r ah in an sa a ttamana lahestyi ha rmaapa is ta isan taa. Han arah ti: — Hiljaa Piku! Koira laskeutui mahalleen ukon ja miesten valiin muristen vieraille vihaisesti. — Pa ivaa , pappa, tu lija t tervehtivat vanhusta tu rva l- lisen matkan paasta. — No terve, terve, vastasi vanhus katsellen miehia haalistuneiden silmaripsien alta .— Taitaa ollakin kau- kaisia vieraita. — Ka n a apu ris tahan me tu llaan , toinen miehista se- litti.— Penjamiksi minua kotona haukuttiin, han sanoi j a ojensi katensa. — Alamarttiini, isan ta murahti, mutta jo hetken p a a s ­ ta melko ystavallisesti kehotti istumaan viitaten ku ivaan hortkaan, joka oli tuo tu polttopuiksi.— P a in ak a ah an penkkia. No mikas sielta miehia a jaa? Tana vuonna tas- ta on mennyt jo monta ohitse. Kauasko olette menossa? ukko vilkaisi tuuheiden kulmakarvojen a lta ja siristi kaukonakoisesti silmiaan. Isan ta oli kookasrakenteinen, viela voimaa uhkuva vaari. — Muurmann iin sita oltais niin kuin menossa. Onko tas ta viela pitkaltikin perille? Pen jam i kysyi. — J a a , tuota Muurmanniin, ukko toisti kysymyksen ja ajatteli, ketahan lienevat tulijat. Olisivatko oh ranan miehia, jotka a java t tak a a pakolaisia? Eivat silta nay ta .— Siis Muurmann iin , va a ri jahkaili harvakseen .— M itahan sinne nyt olisi? Lappalaiset sanovat olevan kymmenisen poronkusua. Mutta sekin riippuu aivan kelista ja saasta . Voi ehtia pa rissa kolmessa paivassa, jos on hyvat porot. Riippuu aivan siita kuka, milla ja milloin liikkuu. Kesal- la ta s ta paasee veneella Ristikenttaan. Siita kavellen viisi kilometria sivu Pa tun an kosken kuohujen Tulomajoelle ja* sita a las t a a s veneella Kuolaan ja miksei Muurmann iin- ki. Jos on tuu ria ja sattuu nousu- ja laskuveden mukaan ja viela myotatuuli niin ehka kolmessa ne ljassa pa ivassa paasee perille.