Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Ai seko? Antti oli m u istav in a an .— M utta mehan sovittiin oikeasta m a tk u s ta ja ju n a s ta . — Ala v e taa siita! a rah ti vaunun isan ta ja lippujen leim au ttaja kavah ti pelokkaana taak se , Sam asa ovi ve- dettiin kiinni. — E tte saa vetu ria viikkoon! kuului keino ttelijan uh- kaus oven takaa . Vaunun h am a ra s ta nousi ikam ies, jonka rin n a s sa va- lahti useita kunn iam erkkeja, rao tti ovea ja sanoi: — Kuule, sina troka ri, jos jun a ei lahe kymmenen tninuutin p a a sta liikkeelle niin saa t e tsia to ista tyom aata, m ieluummin h audankaiva jana ... Seko sitten He au ttanu t, mutta hetken ku lu ttua juna ny tkah ti taak sepain ja iloisa vetu rin v islau s ilmoitti mat- kan ja tkuv an kohti Vologdaa. Hyvinhan se menikin. .S o tila sjun a lle nay te ttiin kaik- k ialla v ih reaa valoa. V e tu re ita vain vaihdettiin. Antti ja Sulo ja iv a t Vologdan asemalle. Sulon matka meni T ihvinan kau tta M urm ansk iin , Antin oli ja tk e ttav a A rkangelin ju n a s s a kotiinsa. Siella jo ssa in evakossa oli hanen perheensa. — Taalla toipiii rav in to la , Antti tiesi.— Eiko kayva o ttam assa ero jaisrok it. — M ukavaahan se olisi, mutta ra h a t aikaa olla kaput ja m atka on pitka. Kohta ko ira t kusee kintuille. — Huonohan se tie ty sti on, kun perse on m arka eika ole ay riakaan rah a a , m u tta m ennaan sittenkin. On mi- nu lla sen ve rran . Syyvvaan vain hyva pa ivallinen pitkas- ta aikaa. M aksat joskus jos jaksat.. — Koska? T a itava t m eijan yh teiset tiet p aa tty a tahan . — A-а! M ennaan . Antti hu itaisi k ad e llaan .— O lithan mukava porno. Et koskaan tyh jaa vouho ttanu t, vaikka olitkin nuori ja kokematon. Hyv inhan me tu ltiin toimeen. M u istatko kun lavoit meille uunin v e rstaalle? Teit vaki- tu isen kammion, m issa voi p a istaa sokerijuu rikkaita ja pottuja. — Tynny rim estareilla oli hyva tyomaa, Sulo suostu i.— Teilla oli silloin tallo in m ahdo llisuus loytaa lisa ruokaa , kun vaunu ja purettiin . Kellarithan olivat te ijan lahella. Kaverit a stu iv a t a ra ste llen rav in to laan . — M ita sina v ilku ilet kuin h irv im etsalla? Antti kysyi. — Hm. Olen en simm aista k e rtaa resto ran issa . — No m ilta tam a n ay tta a noin ensikfertalaisena? — Kyllahan ta a lla viina maistuisi.