Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

joukko m atkusta jia . Kaverit rupesivat poh tim aan miten p a a sisiv a t kassalle. — Kolmen tunn in p a a s ta kaikki sisa lta a je taa n ulos, kertoi v ieressa seinaan no jannu t m ies.— Tuu le te taan ja siivo taan asem ahuonetta kaksi tun tia . Kolmena vuorokau- ten a olen y rittany t p a a sta sisalle, mutta suotta. Voimia ei riita enaa... Sulo katseli pitkin se inaa seisovia tai lauku illaan ja nyy teillaan istuv ia m atka la isia . P a a a s ia s s a ikaihm isia. V asyneita nalki'intyneita pa rro ittun e ita kasvo ja, joihin so ta oli ja tta n y t lah tem attom an leimansa. Kello kaksito ista a sem aha llista pyydettiin kaikkia pois- tum aan . Ihm iset tu livat ulos hoyryavan ilm an saattam i- na. Kukaan ei ha lunnu t menna k au a s p e la s tav a s ta oves- ta , silla jokainen tiesi, etta kaikki eivat sovi tak a isin s i­ salle. Jo tku t o livat jo v iikkokaupalla odo ttaneet paasya ju n a a n . Kuului a rtyne ita huu to ja, va lituksia , itkua. — On p aa stav a sisalle! Antti huusi Sulon korvaan. Tuhatpainen joukko tunkeili asem ahallin oven edessa. To isinaan pu ristu s oli n iin kova, etta ja la t eivat y ltaneet m aahan . Sulo piteli kiinni k ave ristaan . — Ota reppus syliin! Antti v a ro itti.— Joku perkele m einas v iija sen selasta! Sulo hapu ili reppuaan , mutta v iileketta ei loytynyt. H ad in tusk in han sai k a ten sa to i­ sen viilekkeen alle ja kiskoi repun s e la s ta an .— Kato! nayt- ti han Antille leikattua v a sen ta v iileketta.— L ahe ltapa oli etteikS mennyt! — A-a-a-aa! kaamea huu to kuu lu i ovelta.— Auttaka- aa-aa! — Mita siella? u lomm aiset kyselivat. Selvisi, etta ihm ism assa pu risti jonkun ikamiehen ovenp ielta v a sten kuoliaaksi. Hetken p a a sta m iliisiau to tu li paikalle. Ruum is v ietiin pois. Rynnakko alkoi uudes­ taan . T a llakaan ke rtaa Antti ja Sulo eivat paassee t sisalle. — Ei m itaan pahaa ettei jo ta in hyvaak in , sanoi Antti henga styneena .— L amm iteltiinhan ainask in . Hyva ur- heilu on aina hyodyksi. M u tta ny t on teh tava jo ta in , m uu ­ ten me jaavymm e ta h a n vuo ristokaupunk iin . Oo tappas kun m ina k iertelen vah an ta ta rak ennu sta . On kai ta a lla m u itak in sisaan vievia ovia kuin tuo yhteinen. Ehka niis- ta jokin aukeaa helpommin. P ian Antti pa la si jonkun pa rro ittuneen m iehen kanssa. — Voisin leim au ttaa lippunne, ehdotti m ies.— Se te- kee sa ta rup laa per nena.