Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Tehan olette v a a ra s sa junassa! Tama ei mene kuin Sverdlovskiin saakka. Teidan junanne ohitti meidat edel- lisella asem alla. Sverdlovskista se lahtee ennen kuin me keritiian sinne. Kavereiden n aam a t venyivat pitkiksi. Niin laheiselta tun tuva koti e taan ty i piru ties minne. — Voi hitto! M ista me tiedettiin, kun junan ovia ei aukaistu , Antti kiroili. M itenkas nyt? On tietysti ostettava uusi lippu, mutta r ah a a ei enaa riitta isi. Evaatk in loppuvat kohta ja mi- tenka sitten? H a ta ise t a ja tuk set va lah telivat Sulon p a a s ­ sa. Mieleen tu li, e tta ehka jou tuu ja tk am aan ja lk a isin ja paljonko menee aikaa ennen kuin paasee ja lk ap a ti- kassa Murmanskiin. — On se helvetin kummaa, Antti ei voinut rauho it- tu a .— Tanne tuo tiin edes kysymatta m eijan suostum usta, mutta taka isin ei paase omilla raho illaankaan ! Teijan tak ia jouvuimme roikkumaan vaunun rapu illa monta tun tia paasem atta junaan? Katso pojan korvaa, nay tti han j unailij a lie.— On kuin pa le ltunu t kurkku. Luojan kiitos etta emme tippuneet pyorien alle. M ita sitten olisi kotona a jateltu? Kadonneet tietymattom iin? — No ei ha ta ole talla inen , jun a ilija rauho itti.— Is- tu tte Sverd lovsk issa toiseen jun aan ja silla siisti. Hymy pa la si m iesten kasvoille. - - Toivossa on hyva elaa, Antti ilah tu i ja ehdotti ju- nailijalle: — O tahan , pappa, sen kunniaksi! Han ojensi junaili- ja lle mukinsa. — M ita myrkkya tama on? — Puusp riita! Antti kehaisi niin kuin olisi ta rjo n n u t v ah in taan ran sk a la is ta konjakkia. — Kaikkea myrkkya sita ahm itaan , jun a ilija m u tisi.— En ollenkaan ihmettelisi, jos olisitte istuneet pa invastai- seen suun taan menevaan junaan . Han ku lau tti mukin si- sallon suuhunsa. Hetken makusleli neste tta ja sanoi: — Voi... vetti, onpa myrkkya. Pahem paa kuin ja rru - neste! Puo len to ista vuorokauden paasta jun a tuli Sverdlovs- kin asemalle. Juna lipun leimau ttam inen toiseen jun aan ei o llu tkaan niin helppoa kuin he kuvittelivat. Taallak in o l i . asem ahuoneessa niin paljon vakea, etta ei ollut tilaa seisoakaan . S isalle Antti ja Sulo eivat paasseet Ulkona tuu li’ R an ta sad e pani hakemaan suo jaisem paa paikkaa asemahuoneen seinan takaa . Siellakin oli aikamoinen