Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

au tto i irtiUisi. Han ajoi vaunun rap u ilta kaikki pois ja ko listi oveen, mu tta se ei au ttanuL Ovi oli kiinni. Kuului lah tov islaus. Sulo ja Antti hyppasiva t rapu lfe ja t^ rttu i- vat kaiteisiin . Kun jun a lah ti liikkeelle, Sulo meinasi hy- p a ta pois, mu tta Antti huusi: — Seiso! A je taan nain! Ju n a kiihdytti v auh tia ja sita mukaa voim istui jainen viima. Kasia paleli, kun k in ta a t o livat laukussa . Reput ve tiva t takakenoon. — Remelilla, sido itsea s rem elilla kiinni kaiteeseen! Antti huusi. — Jaavymm e tahan , jo s jouvumme pitemmaksi aikaa ro ikkumaan, Sulo v a litti.— Veappa m inun laukustan i k in taat! Niin he vuorotellen ve tiva t to inen to isen sa laukusta k in ta a t kasiin ja k a rv a lak it paahan . Viima tunkeu tu i mant- telin lap i. T a lla ista ajoa kesti p a ri tu n tia . V a sta seu raa- v a lla asem alla he p aa siv a t vaunuun , mu tta ensin jou- tu iv a t asem ap a ivy sta jan kuu lusteluun . P a iv y sta ja s a a t ­ toi heidat vaunu lle ja avasi oven orhalla avaim ellaan . Sulo huomasi kuinka yk sinke rta inen avain oli ja sanoi Antille: — Jo s v iela jouvun m a tku stam aan ju n a lla , niin v a rm a sti m inulla on vaunun avain om asta ta- kaa. T ilaa vaunu ssa ei ollut. Had in tusk in he sa iva t sen v e rran rakoa a lapenk jlta, etta p a a siv a t istum aan repu t po lv illaan . Lavereilla ja tav a rahy lly illa oli m a tku sta jia kaksin verro in kuin v aunuun olisi m ah tunu t. — . Hei, m ita sun ko rvalles on tu llu t? Antti ihmetteli.— On kuin suolakurkku. Sulo hypisti ko rvaansa. — Vissiin paleltu , han a rv a ili.— Onpa to sia an kuin vieras. — Ala sure, kylla se korva pa ranee . K a tso taan , m ita meille anoppi on illalliseksi pannu t. — Katsos ta ta ? Sulo kohotti p ikkupulloa.— Tama on aivan puhdasta tikkuv iinaa , 96 aste tta . N au tittav a tipot- ta in , muuten menee ja r je n m ukana nakokin! — Ka m ita silla nao lla ilm an ja rk ea , Antti nau ro i.— K aa japa tippa tohon, han o jensi m uk insa.— No, onnellis- ta m atkaa, kili, kili... Illa lla tuli lippujen ta rk a s ta ja . Hetken a ikaa han pyo- ritteli Antin ja Sulon n iin suu rella va iva lla saam ia ltp- puja ja kauhtui: 7 Заказ 4091 193