Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Viimeinen? Taalla ei ole viimeisia eika ensimmaisia, lihava nuori nainen va sta si pureskellen auringonkukan siemenia.— Lippuja ei ole eika ole odo tettav issakaan t a ­ man vuoden loppuun asti. Muuten m inne pain te matkus- tatte? — M ita silla on valia kun ei kerran ole lippu ja, Antti sano i.— Kuulepas kaveri, hoksasi han yh takk ia.— Meil- lahan on litterat. M ennaanpas asem apaallikon puheille. E ihan kirkko voi olla niin taysi, etta pappi ei sovi. Mutta asem apaallikon virkahuoneen edessa oli yhta iso joukko kuin asemahuoneessakin, eika kukaan tiennyt, onko paallikko edes tyohuoneessaan. — No perkele... Tanne kun tuo tiin niin ei edes lupaa kysytty, mutta ta a lta n ay ttaa tie olevan poikki joka suun- taan , Antti kiroili.— Mutta kuule, y rite taan p ihan puolel- ta. P ita ah an silla he rra lla olla salaovi. Miehet eivat ehtineet to teu ttaa aikom ustaan , kun mi- liisi tuli utelemaan: — M ista ja mihin po jat on m atkalla? Onko m itaan henk ilopapereita? Han tutki leirilta sa a tu ja tod istuksia. — Etteko voisi au ttaa meita lippujen hankkim jsessa? Antti pyysi.— Me, tuo ta, vaikka m aksetaan , han iski Su- lolle silmaa. — Voinhan mina teita au ttaa, m u tta en m aksusta, m iliisi sano i.— Teille kuuluu lippu ilman muu ta, mutta paikkoja v aunu issa ei ole. — Kylla me suo stu taan vaikka vaunun katolle, kun- han vain ju n a a n p aa sta isiin , Sulo p isti valiin. — Tulkaa pe rassa , m iliisi sanoi ja tunkeu tu i asema- huoneeseen. Antti ja Sulo y rittiva t pysya vanavedessa, silla m iliisille tie ta annettiin , mutta pe ra ssa kulkevat tun- keilijat y rite ttiin ton ia taka isin . Nousi kova meteli. — TUrpa kiinni kaikkil Antti k a rja isi.— Me o llaan vankeja! Se tepsi. Miliisi ja »krim inaalit» p a a siv a t es- te itta kassaluuku lle. Luukku aukesi. M iliisi o jensi Antin ja Sulon p ape rit kassaty to lle. P ian lipu t oli saatu . Yleis5 reago i siihen v ihaisella m u rinalla. Joukon h an tap a a ssa joku ehdotti sak in h ivu tusta. Ulkona m iliisi n a u ra h ti:— M ennaanpa pu tkaan . Muu­ ten sa a tta a tu lla tu rp iin . J a m inullekin siina sam assa. Ju n a tu lee tunn in p aa sta . Istu tte sen aikaa rauh a s sa m i­ nun tyohuoneessan i. Ju n a seisoi va in kaksi m inuu ttia. Ihm isia ryn ta iii joka vaunuun , m u tta ovet o livat kiinni. Sulo ja Antti y rit­ tiv a t myos, m u tta eivat paasseet edes rapuille. Taas