Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Rahaa ei ole, se on tosi, Jaakko myonsi.— M utta kuule, han ku iskasi.— Po iko laisella on kaksi kapsak illis- ta tav a ra a . L a in a ta an hane lta. T a v a ra t m yyvaan ja saa- daan rah a a lippuun. — Ala helevetissa! Sulo suu ttu i.— V iela ny t kaiken paalliseksi v a ra s tam a an ihm iselta v iim eiset kamppeet. — Viimeiset, Jaakko m atk i.— S o ta sa a lis ta ne hanella on ja kotona on v a rm a sti tie s mika m aa ra. — Kuule, J a sk a , en oikein ymm a rra sinua . Lapsuu- desta asti o llaan riije lty sinun k an s sa s i ja ymm a rtaakse - ni siita huo lim atta o llaan o ltu p a rh a ita y stav ia . M utta nyt sina ehdo ta t se llaista... — M ita, menetko ke rtom aan Po iko laiselle? — Hm, en oikein tieda , mu tta et kai sin a ihan vaka- v issasi ole? — No leikkiahan m ina vain. Kokeilin u ska llu stasi. — Joo, n iin kuin po ikasena. E tp a uska lla ikkunaa sar- kea. E tpa uska lla sita ja ta ta . Yolla Jaakko ja kaksi m uu ta m iesta ka tosiva t. Poiko- lainen aam u lla kiroili m aa t ja ta iv a a t, silla hanen ta- v a ra n s a o livat yolla sa an ee t ja la t alleen. Antti Poiko lainen oli tu llu t leirille joskus vuonna nel- jakymm en tanelja . Ikaa hane lla oli ehka yli neljankym - menen. Han kavi to issa kuin to isetk in . Pukeu tu i hyviin vaa tteisiin , kaveli tyom aa lla k rom in ahk a sa app aa t ja la s - sa. Poiko lainen ei y rittany tk aan tehda tu ttav u u tta kenen- kaan kanssa. Joku tiesi kertoa, etta han on ra tsuv aen kap teen i ja ta is te llu t K a rja lan rin tam a lla . Kylla hanen ryhd issaan huomasi k aad e riup see rin ryhdikkyyden, vaikka tarkemm in ka tso ttuna p isti silm aan , etta jokin taakka pai- naa miehen m ielta. Vasta jou lukuun a lu ssa neljakymm en takuusi Sulo ja Antti Rokiainen sa iva t loppu tilin ja v a s ta a v a t paperit. Tarkkaan oli tili tehty. Kateen tu li vain sen v e rran , etta juu ri ja _ 'uuri pa luum a tka lle riitti, kun oli oikein nuuka. — Mita me rah a lla , kun itse o lla an k u lta a kalliim p ia, Antti nau ro i.— Kun sapuska loppuu kesken, hyp a taan jo- honkin ky laan , kylla siella tyom iehia ja v avy ja k a iv a taan . — Mina kavelen loppum atkan , jo s en kyy tia jak sa lun a s ta a , Sulo leikkasi iloisena. Ensimm ainen lumi oli jo m aa ssa , kun k av e rit a ste liv a t suo raan ^li aron rau ta tiea sem a lle . Asemahuone oli tu- pa ten taynna m a tku sta jia . M iehet kyselivat m ista kas- sa sta saa lippu ja ja kuka on v iimeinen jonossa .