Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

vyyksistii. Kuiva h iekkatantereeseen poljettu poiku kie- murteli satavuo tisten kuusien ja koivujen varjossa. Valil- la polku vei aivan joen r an ta an , missa maahan kaatunei- den saminaltuneiden puiden vierella kasvoi ma rjanva r- puja v ihreana mattona. Puolukka jo kukki. Valilla polku nousi jakalakankaalle. Sita oli helppo astella. Sylen vah- vuiset mannyt humisivat paan ylla. Maen paa lta aukeni ihana nakoala. Nuortijoki hyppeli viimeisten kivien yli muodostaen nivan. Edessa avau tu i nakoala viidenkymme- nen kilometrin pituiselle Nuortijarvelle. Mahtav ien tuntu- rien valissa oli ja rven laaksot. Tuon tuostakin metsopoikue pyrahti juoksuun polun varrelta. Miehet pysahtyivat. — Siina se nyt on. Ensimrnainen Vena jan kyla, joku kuiskasi. Kymmenkunta h a rm a a ta mokkia kyhjotti nivan nis- kassa v ihrealla ruohokentalla. M inkaan laista liiketta ky- lassa ei nakynyt. — Ka tsellaanpa vahan , mita taa lla tapah tuu , P e n j a ­ mi ehdotti. Matkalaiset asettu ivat levolle kuivalle jakalakankaalle. Kuului hiljaista puheensorinaa. Aamuaurinko lammitti suloisesti kuin aidin hyvaileva kasi. Kaki kukkui laskien jollekin vuosia. Saa ske t tekivat kiusaa. Pe ta jien pihkai- nen tuoksu taytti ilman ihmearomilla. — Pa iva ila ta i ta a tulla sade, Mikko ennusti,— kun nuo itikat ovat t a a s noin pirullisella paa lla ja aurinko paah taa armottomasti. — Mitas tehdaan jos joudu taan vanho ja »voivelkoja» selvittelemaan? Pen jam i kysyi. Han tarkoitti kostoa. Vuosisato ja molemmin puolin oli kayty porovarkaissa. Ainahan jokin Suomen Lapin korpiasukas oli mie lestaan menettany t enemman poroja kuirt oli kerinnyt »palau ttaa» takaisin Nuortin lappalai- silta. J a niin vahinko kiersi puolin ja toisin. — Korpilaki on kova, Pen jam i sanoi.— Aivan veren- vuodatukseen to isinaan paatty ivat poromiesten selvitte- lyt. Mutta eihan meidan seu rassa porovarkaita kai ole, eika mu itakaan syntisia tekoja naapu rin suhteen... — Katohan pappa tuli pissalle, Mikko kuiskasi. Ha rmaapa inen vanhu s teki teh tavan sa nave tan nur- kan takana . Kaveli rantteelle ja istui honkapollille. Otti keskentekoisen ha ravan , kuivan kuoritun pihlajan, veti tuoh itupestaan puukonnysan ja alkoi vuolla piita hara-