Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Seiskaa ta ssa ja seu ratkaa, han kaski poikia. Kak­ si huopaha ttu ista m iesta hakkasi p itkalla kange lla va- luaukkoa auki. Ohut kipinoiva no ro lahti juoksem aan ran - nia pitkin kohti valumuo tteja. Hehkuvan kirkas noro kas- voi kaiken aikaa kunnes muuttui m ah tavaksi su lan me- tallin laavav irrak si. Valimon ilma kuumeni. P o ja t seura- sivat jann ittyne ina . — Voi pojat! Taman m ina m u istan aina! Sulo huu- dah ti.— Monikaan ei ole nahny t kuinka metalli valuu . Onhan siina h itunen meidankin tyotamme. — Kaikki on hyvin! Kiitos teille pojat! M estari kiitti ja pu risti jokaisen katta. SAHKOLAMPOKESKUS Seu raavana oli vuorossa lampoeristyksen laittam inen lampokeskuksen hoyrykattilaan . — Kuka perkele on keksinyt tam an lasiku ituv illan ! m iehet kiroilivat. — P an n u on eng lan tila inen , kai se lasiv illak in on heidan keksin tonsa, Sulo tuum i sitoen h ihan su ita ja haa- larin k au lu sta tiukemm alle.— Kurjaa hommaa, m u tta itku ei au ta. Tyomaa ta rv itsee sahkoa, m uu tenhan koko sa- votta pysahtyy. Sahko on tuo tannon sydan. — T aas politikoit! Jaakko tuhah ti. Han oli anonu t siirtoa tah an tyo ryhm aan kaverinsa luo ja sa an u t tah ton- sa lapi.— Tyonny vaan uuniin. Tosiaank in m ikaan ei au ttanu t. Lasiku itu tunkeu tu i paidan alle ja poltti armo ttom asti h ik ista ihoa. J a vaikka suodattim et olivat vak itu isesti suun edessa, silti keuhkoja poltti. To ista se oli ru isku ttaa lam poe risty slaa stia katti- lan sisase inam iin ja lampoputkien ymparille. Hoy rykattilan ku ivatu sta ja kaynn isty sta v a rten pysty- tettiin uuni. S illa aikaa kun uuni kuivui, kivihiilen jauh in - mylly sa a tiin valm iiksi ja kokeiltiin. Amm attitaito iset a s en ta ja t puuhasiva t ka ttilan kaynn istam ishomm issa. Yolla lampo tila k a ttila ssa nousi tarpeeksi korkealle. Ki- vihiilenpoly syotettiin sisalle, mutta jo sta in syysta se syt- tyi ra jah tam a lla . Ilm a -aa lto loi auki kaikki ta rk istu sluu - kut, jo ita Sulo ja hanen kaverinsa o liva t viikon paivat kiroillen tay ttan ee t lasiku idu lla. Pannuhuoneen ikkunat lensivat, pois kehyksineen. Onneksi kukaan ei pahemm in loukkaan tunu t. Uuni sammutettiin. Kun po jat tu liv a t a a ­ mulla tyomaalle, niin kauhukseen huom asivat, e tta k irotut