Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

kiskopalkiile. Yihaalla p a a ta hu imasi ja liikkeita kang isti korkeus. K a ton ra jassa oli h iostu ttavan kuuma ja savu sa lpa si heng itysta. Jo h ta ja nousi perassa. H an nay tti mi- hin laa s tia oli p an tava ja selitti: — Tunti tyota ja sitten akkia alas. S iltano stu ri toimii puoli tun tia. Sen a jan s a a t levah taa ja ta a s ylos. Silloin kun nostu ri seisoo, n a is sa joh tim issa v irtaa ei ole. Niita voit k ay ttaa kaiteina, muu ten et pysy be ton iam parin k a n s ­ sa palk illa. Korkeuteen nopeasti to ttuu , han lohdutti. — Kaikkeen sita to sia an to ttuu , Sulo nau ro i illalia kavereilleen .— A lussa m einasin huu taa pelosta. Sahkojoh- toihin en va in u sk a ltanu t koskettaa. Konttasin pahimmat pa ik a t ensin polvillani. MASUUNIN RAKENTAJANA Ensimm aisen m asuun in viim eistely tyo t sa ttu iv a t keskital- veksi. Tyoryhma, johon Sulo siirre ttiin tava lliseksi rivi- mieheksi, lato i tu lenk e stav a sta tiile s ta lam poeristetta su- laa m alm ia ku ljettav iin vaunu ih in ja kaikenkokoisten kaa- supu tk ien sisaan . P u tk is sa kavi p irunmoinen lapiveto. Tyota pystyi tekem aan vain po lv illaan silla putkien ha l- k a is ija oli alle m etrin . Itsen sa m asuun in se ina t ladoftnn tu lenk e s tav a sta tiilesta . Siina olikin kova tyo, etta tiile t sai laite ttua v a s ta tu s te n m illin tarkkuudella. M estari oli ta rkk an a tyo ta v a s ta an o tta e s sa an . Jokaisen saum an han m ittasi m itta tiku lla . Luoja varjelkoon jos se sopi saum aan . Ei m uu ta kuin pu rkaa ja a lo ittaa alusta. Viimein koitti sekin paiva, kun ensimmainen m asuun i kaynn istettiin . P o ja t silloin o livat sahkoasem an rakennusto issa . He seu ra siv a t jann ittyn e in a m asuun in kaynn istysvaiheita. M estari oli luvartnut ilmo ittaa, koska ensimmainen sula rau ta lask e taan m asuun ista . — J a sk a , kuulitko uu tisen? Sulo kysyi k av e riltaan .— N izn i-Tag ilissa m asuun i ra ja h ti k aynn iste ttae ssa . — Ala hitossa! S ie llahan oli meidan rakennuspo rukan m iehia s ita latom assa. M itenhan poikien kavi? — Toivotaan, etta meidan uun i kestaa. E ra an a aam una heidan tyopaikalleen tu li m esta ri ja lyhyesti kehotti: — Hei po jat, tu lkaa katsom aan . P o ja t arka illen v ilku ilivat to isiinsa, m u tta IShtivat h iljaisina m esta rin m ukaan . M estari harpp i nopein aske- lin aseniriuskentan yli kohti m asuun in valuhuonetta.