Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

ka rk aam ista . Mutta kukaan ei o sannu t sanoa m itaan m ie­ hen aikeista. Silla ke rtaa Suloa ei rang a is tu . Mutta ke- v a a lla katosi tyom aalta Viktor Husu, myoskin Inkerin- m aa lla syntynyt. Han oli pien ikasvu inen ja h iljainen poika, kenenkaan kan ssa ei riidelly t, m u tta y s tav iak aan hanella ei ollut. Han oli hyvin sairaallo inen . Raskaisiin toihin h an e sta ei o llut, siksi Sulo m aa ra si hanet yovahdiksi he inava rasto lle . S a a ttaen m iesta v a rtiopaika lle Sulo varo itti: — Viktor, ole ta rkk an a . Nouse pieleksen paalle ja seu raa sie lta ym paristoa. On havaittu , etta yolla joku vohkii heinia. L uu ltava sti pa ika lliset asukkaa t rau ta tie - a sem a lta . Heillahan on elukoita. Jos nae t jo ta in , niin juok- se huom aam atta v a ra stoalueelle ja soita leirin paivysta- jalle , ehka kerk iavat n ap a ta v a rk a a t kiinni. Itse ala mene hatikoimaan. E than sina kumm iskaan n iille m itaan voi. T appavat viela. Ensimm aisen yon jalkeen Viktor raporto i: — Y6 оГ rauha llinen , kettaan ei tult. — Menehan leirille levah tam aan , Sulo m aa ra s i.— Lahdet seu raavaksi yoksi uudelleen. Mutta seu raav an a aam una vah tia ei o llu tkaan paikan paa lla. — Meni v issiin leirille, pojat arvelivat. Viime paiv ina Sulon ryhma oli ollut pu rkam assa pe runavaunu ja . Sulo m einasi kavda ka tsom assa , onko Husu kotona, mutta v e tu ­ rin v islau s pysaytti hanen aikomuksensa. V eturi pukkasi kymmenen vaunua pu rettavaksi. Vaunu t oli m ita pikemmin sa a tav a tyh jaksi. V a sta puolen paivan jalkeen Sulo paasi parak ille. P a ivy sta ja sanoi, ettei Husua ole tan a an nahny t. — Jou tu ikohan se sittenkin varkaitten kynsiin, Sulo arvaili. A siasta han ilmoitti leirin paivystajalle. Kahdes- ta a n eriko isosaston miehen kan ssa he k iersiva t ja tarkas- tiv a t he inava raston ym pariston j a rau ta tieasem an , m u tta m iesta ei loytynyt. Husun k a rkaam isesta Sulo sai kaksikymmenta vuo- rokau tta ank a ra a a re stia . Kuritushuoneen sapu ska t e i­ vat- olleet haapposia. K aksisa taa g ramm aa leipaa ja lau- tase llinen vetelaa vellia paivassa. Ovelta lankku ja myo- ten paasi suo raan laverille, mihin kymmenkunta m iesta ah tau tu i m akaam aan . L a ttiaa ei ollut, v aan a lhaa lla oli haiseva monttu taynn a vetta. K a ton ra jassa oleva rapp an a oli ainoana va lon lah teena ja siinak in oli ka lte rit. Suu ri kanneton saav i seisoi oven v ieressa. Kaikki ta rp een sa sai