Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

kaatu i tulisen koksimassan paalle. Vaikea hoyrypilvi pol1 lahti taivaalle. Musta hoyryava koksimassa kuljetettiin varasto in tipa ikalle ja sielta edelleen malmisulattamoihin... Tyomaan torvisoittokunta kajau tti marssin . Sen juh- lallisessa tahd issa miehet marssiva t leirille. MUUTOKSIA Leirilla oli liikkeella huhu, etta Tseljabinskiin on saapu- nu t Ka rja lan Korkeimman Neuvoston joh ta jia ja kuulem- ma itse puheen joh taja Otto Wille Kuusinen on heidan seu- rassaan . E r a an a aamuna leirilaisten tyoryhmat totuttuun tapaan ma rs s iva t leirin portista ulos ja suun tau tu iva t tyomailleen. Vahan a jan paasta viimeisena kaveleva Ja r- visen Lauri huusi: — Hei, pomo, meilla ei ole pyssymiesta! Joukko pysahtyi. Pyssymieheen oli jo niin to tu ttu e t­ tei hanesta kukaan valittanyt. Va rtija taisi itsekin kasit- taa a semansa koko typeryyden eika koskaan puuttunut miesten oloihin. Han saattoi porukan tyomaan portille ja haipyi' koko paivaksi. Illalla han saattoi heidat leirialueel- le. Sulo juoksi portille o ttamaan selvaa, mu tta sai yllat- tavan vastauksen , etta ta s ta lahtien saatte menna ilman vahtia. — No mita? pojat tuijottivat Suloa. — Sanoivat, etta ta s ta lahtien saatte luottaa itseenne, ettei kukaan enaa vahi' meita. — Aivanko tosi? Hur-r-rraa! Rivit menivat sekaisin. Sulo hainmeniyi, mu tta hetken paasta jo huusi ja tem- melsi kuin muutkin. Kaikilta paasi helpotuksen huokaus. Tyot sina paivana luistivat tava llista paremmin. Illalla he kavelivat leirille. Yhtakkia edessa marssineet pitkakas- vuiset Hu ttu lammen Reino ja Ahti* Urpo pysahtyivat neu- vottomina.- — Ollaanko me eksytty vai maisematko ovat muuttu- neet? pojat tuumivat. Toisetkin pysahtyivat tollistele- maan. Missa meijan leiri on? Reino ihmetteli. — Tosiaankin? Ei nay r au ta lankaa eika tahystystor- neja pyssytniehineen. Leirin portitkin ovat sepposen selal- laan, Ja rv isen Lauri ihmetteli. — Kylla me oikeassa ollaan, Sulo vakuu tti.— Tuossa- han tuo koksiuunin savupiippu on en tisessa paikassaan leirimme va s tapaa ta .