Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

ehdotti. Kohta miehet astelivat kapeaa kinttupolkua vai- teliaina. Kaunis luonnonniitty aukeni eteen. — Katohan taa lla jo nakee ihmisenkin jalkia, P e n j a ­ mi kuiskasi. Niittya varjostivat' ha rvassa kasvava t jatti- laiskoivut. Suovanpohila nakyi siella taalla. — Heina taa lla ainakin ku ivate taan sama lla tava lla kuin meillakin, karvassuovassa, Pen jami huomautti sili- tellen suovan pielta. — Po jat, sauna! Katsokaa tuolla kuusikossa! Vaino huudahti. Puiden takaa nakyikin jokin saunan tapa inen raken- nus. Miehet kiiruhtivat kampan luo, aukaisivat savustu- neen oven. Sen sisalta pollahti nenaan tu ttu sisaanlam- piavan saunan tuoksu. — Eikos pideta saunatauko, kun luoja sita tarjoaa , Pen jami ehdotti. Han siveli pa rro ittunu tta leukaansa. — Ka lsitaan vahan na ita parstia, etta Vena jan tytoille tulisi halu ha la ta meita. Miehet heittivat konttinsa ruohikkoon saunan eteen. Kohta ha rmaa savu tuprusi h a ta r an saunan seinanraois- ta. Saun ap ad a s s a lammitettiin vetta ja pyykattiin alus- vaatteita. Tuhkainen lipeapussi korvasi saippuan. Vahan a jan paasta pestyt vaatteet riippuivat tu lisen kiukaan ylla loylyssa. Miehet pieksivat kutisevia vasyneita jase- n iaan koivuvastoilla. — Voi jukoliste kun tekee hyvaa, Heetu uhosi.— Ei uskoisi kuinka makeaa loylykin voi olla. — J a nyt uimaan! Miehet hyppivat jpkeen kiljuen ja vetta parskyttaen. — Jos noita verenimijoita ei olisi, niin sanoisin ta ta paratiisiksi, Vaino rupatti kiiveten toisten mukana uudes- ta an lauteille.— Kylla se on ollut viisas aija, joka on saunan keksinyt. Siperiasta kai tama on alkunsa saanu t. Ja sie ltahan me suomalaiset kuulemma o llaan kotoisin. — Ala helvetissa, Verneri ihmetteli. — No niin ne v iisaa t sanoo, Vaino vaitti, kaan ty i Pen jam in puoleen ja kysyi:— No missa se sinun nysasi on? Jos raav itta is tuo ta pa rtariepua. Sauno ttuaan ja levahdettyaan miehet paa ttiva t ja tka a matkaa. Puoliyo oli jo ohi. He suunnittelivat aamuva r- hain o levansa Nivankylassa. H iljaa v irtasi Nuortijoen suvanto. Sen peilipinta ku- vasti joen takaisen metsan ja tun tu rin rinteen valkoisine lumitaplineen. Kirkkaansininen taivas kuulsi joen sy-