Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Kylla se niin on. Kyseessa ei ole tyosta kieltaytymi- nen, vaan se etta va ra s tonho ita ja Sostak ei k irjoita ylos suoritettuja toita ja ne ja a v a t maksamatta . Siksi kielsin miehia tay ttam a s ta sellaisia maarayksia. Jelkin katsoi hetken tiukasti Suloa silmiin ja lausui: — Olet oikeassa. Mene toihin. Sostak oli saksalainen . Hanen esi-isansa olivat muut- tanee t Venajalle keisa rinna Ka ta riinan aikoina. Sostak oli yli kolmenkymmenen, punatukkainen ja vankka mie- henkorilas. Taalla saksa la ise t asu ivat erikseen omassa leirissaan. Sulo aavisti, etta Sostak ei j a t a asiaa sikseen. Kohta siihen tulikin tilaisuus. Sulo kuuli jo kaukaa kun Sos­ tak karjui Malkinille:— Ma rs taa lta ! Vai perunoita pais- tamaan ! Valtion ruokata rpe ita va ra s ta t! Malkin seisoi kalpeana. Toisella kadella piteli kiinni pe runa laa rin reunasta, toisella huiteli kavelykepillaan j a huusi, etta mu rskaa kaikki se lustan rotat. — Oikeuteen! Sostak uhkaili.— Kaikki tihutyon teki- ja t oikeuteen ja joh ta janne ensimmaisena! Sostakin apu lainen Brobecker tuli valiin: — Rauhoittukaa, hyvat ihmiset. Kylla &e riittaa kun rin tama lla miehia tape taan . Meidan on tyoskenneltava sovussa, muu tenhan meida t piru perii. Brobecker oli myos saksa la inen , mu tta Sostak ia p a l­ jon vanhempi, rauha llinen ja hark itsevainen mies. Ihme kyllakin, mu tta Sostak ei enaa vaitellyt, sanoi vain jotain saksaksi ja lahti pois. Lahestyi uusi vuosi. Tyopaiva oli paattynyt. Ryhman miehet kokoontuivat tyomaan portille ja odottelivat jos- sain v iivastynytta pyssymiestaan , kun myohastynyt kuor- ma-au to saapu i hakemaan perunoita. Oh jaa jan vieressa istunu t mies pyysi kuo rmaamaan auton. — Onko vapaaeh to isia? Sulo kysyi. Kaikki hiljenivat. Kukaan ei ha lunnu t menna rehki- maan kymmenentuntisen tyopaivan paalle. Lopulta Arvi astui rivista ja.kave li kellarille. J a sk a seurasi han ta. Koh­ ta koko porukka juoksi takaisin tyomaalle. Oli aikamoinen pakkanen, siksi auto paa te ttiin peruut- taa kellarin eteiseen. Se oli siihen tarkoitukseen rakennet- tukin. Mutta taisi sa ttua kokematon au tonku ljettaja, kun ei mitenkaan me inannu t osua ovesta sisaan. Arvi koetti au ttaa an taen kasilla merkkeja. Kun auton per a tuli ulko- ovesta sisaan, Arvi asteli sisaovelle. Autossa oli huonot j a r ru t, se rullasi. ka ltevaa kiiytavaa Arvin paalle ja pu-