Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

tua. Kylla sina sitten taa llak in pa rjaa t, vaikka meidan talvi s a a ttaa olla aika kylma. Kaalisuo laamon valtavankoko isissa betonikuopissa oli to ista tuha tta tonnia hapankaa lia . Urpo, Reino ja Arvi nostelivat hapankaa lia ampareilla kuopista ja tayttivat kahdensadan litran vetoisia tynnyreita. Antti Rokiainen tiukensi van te ita ja leikkoi uusia pohjia rikkoutuneiden tilalle./ Antti oli taiteilija alallaan . Va sa ran sa rjapauke kaikui va ra s ton korkean katon alia kuin suurikaliperisen kuu laru iskun papatus. Po ja t olivat saaneet tyynnyrin tay- teen ja neljan miehen voimin y rittivat pyorittaa sen pun- nittavaksi, mu tta tynnyri ei meinannu t totella. Se oli saa- t av a kallelleen ja pyoritettava betonilattiaa myoten. Kal- lelleen he tynnyrin saivat, mutta siinapa se niksi olikin, etta se ei kaatuisi. Sulokin tuli avuksi, mutta eihan yh- den tynnyrin ymparille mon takaan miesta sovi. Lefler seurasi sy rja s ta kadet selan takana ja hymy huulilla. Koh­ ta hanen ka rsivallisyy tensa loppui. — Odo ttakaa kun nay tan , miten se tapah tuu , han kii- rehti avuksi. Hengastynee t pojat seurasivat, kuinka hel- posti tynnyri lahti pyorimaan. — Sehan on kuin sirkustemppu! Urpo ihmetteli. ' — Kylla se kohta onnistuu teiltakin, Lefler rauhoitti pyyhkien ka s iaan suolavedesta. — Miksi tynnyrit ovat ilman kansia? Sulo ihmetteli. — Kansien k an s sahan niita olisi helpompi kasitella, kyljelleen vain ja kuormaan. — Kuljetusmatka on lyhyt, Lefler selosti.— Pisin mat- ka ehka kymmenisen kilometria. Melkein joka paiva jo- kainen ruokala kay hakemassa hapankaalia. Satoja t yn ­ nyreita paivassa. Mista niihin v a ra a kansia. Ruokaloissa tynny rimesta re ita ei ole. Kirveella kansi pois ja uuniin. Ajattelepas kuinka monta tynnyrimestaria me tarvittai- siin. Luojan kiitos kun meille annettiin edes yksi. P itkaan aikaan ei ollut ketaan. Oppikaa a ja ttelemaan taloudel- lisesti. Sulo paatti kayda katsomassa , kuinka Malkin suoriu- tuu uun in lamm itta jan teh tav ista, mieshan had in tuskin liikkui keppinsa avulla. Tuli humisi uunissa ja itse 1am- m itta ja torkkui uunin edessa polkyn paalla. Uunin ovi oli auki. Liekkien valot. leikkivat Malkinin vasyneilla kasvoilla. Han ei heti huomannu t Sulon tuloa. Sulo istui vierelle ka siaan lammittelemaan. Ulkona tuuli ja satoi lun ta ta ivaan taydelta. »Huomenna on v a rm a an viela lu- mitoita kaiken lisaksi», han ajatteli. Malkin herasi. Han