Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Mu istakaa, etta meidan on tas ta tyosta suoriudut- tava, muuten joudumme viela huonompiin toihin. Taalla ollaan edes lampimassa. Siperian talvi on ankara. Hiljalleen tyo paasi vauhtiin. Paivalliseen mennessa autot oli kuormattu. Kenttakeittio toi kuumaa ruokaa. — Olispa leipaa, Jaakko huokaisi. — Olisit aamulla jattany t, Sulo neuvoi. — Sinako muka saastit? Jaakko tuhahti. Kaikki soivat leivatta. Nalkatau tinen ei malta olla syomatta, kun ruokaa on ja voi syoda itsensa vaikka kuoliaaksi, jos sapuskaa riittaa. Paivallisen jalkeen Sulo muisti, etta hanhan on johta- ja, mutta kukaan ei neuvonut mita pitaisi tehda. Han paatti tu tus tua paremmin tyomaahan ja samalla kirjoittaa ylos paivan tyot. Mutta milla ja mihin kirjoittaa? Sulo paatti poiketa konttorissa. — Hyva, etta tulit, poydan takana istunut ikamies viittasi tuoliin.— Istuhan... Mika on nimesi? — Sulo. — En ta s isannimi? — Isannimi? Kylla se nain nuorelle riittaa ilman isannimea. — Olkoon sitten. Joko olet kauan ollut ryhman po- mona? — Toista paivaa. — Oh-hoh, vahanpa on kokemusta. Paljonko olet kou- lua kaynyt? — Seitsemannesta, jouduin linnoitustoihin. — Jos meinaat, etta porukkasi pysyy leivissa, kirjoita joka paiva ylos kaikki mita kukin on tehnyt, ja kahdesti kuukaudessa teemme yhdessa yhteenvedot. Tyon tuloksis- ta riippuu ruoka-annoksen koko, muista se ennen kaikkea. Ryhmanne on maa ra tty laaka rin tarka stuksen perusteella kevyihin toihin. Те ette pysty terveytenne takia taytta- maan taysia tyonormeja. Mutta ruokaa saatte taydet an- nokset. Tassa on sinulle tyomaaraykset taman kuun en- simmaiselle puoliskolle. Siina on normeerattu vain ne tyot, joita pa a as ias sa talla tyomaalla suoritetaan. Mutta saattaa ilmestya sellaisiakin toita, joita tahan ei ole mer- kattu. Siina tapaukse ssa jokaisesta sellaisesta tyosta on sovittava minun kanssan i etukateen. Mista muuten olet kotoisin? - \ — Murmansk ista, Sulo vastasi ylpeana. — Olen kuullut, olen kuullut. Karua perapohjolan seu-