Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Sulo katsoi u teliaana Punaisen lipun kunniamerkkia j a useita mitaleja, jotka koreilivat Gorkinin rinnassa. Mies oli ehtinyt olla jo rin tamalla. Upseerin puku ilman arvomerkkejakin istui hyvin. Kaikesta nakyi, etta han oli kantaupseeri. »Mista syysta hankin on taalla?» Sulo ihmetteli. — Miksi ei kuulu ehdotuksia? Gorkin kysyi. Po ja t katselivat toisiinsa. — Mika sinun nimesi on? Gorkin kysyi korkeakasvui- selta tummatukkaiselta pojalta. — Ahti Urpo. — S inahan voisit olla pomona. — E-en mina halua, enka osaa. Olkoon tuo pisin poika, Urpo osoitti Arvia. — Mina puhun huonosti venajaa, Arvi punastui. Gorkin kyllastyi k inasteluun ja kysyi: — Onko nuorisoliittolaisia? Nuorisoliittolaiset askel eteen! »Voi saamari», Sulo tuumi. »Pitaisko tunnustaa.» Tuntematon tyoryhman .johtajan virka pelotti. Eihan tyo- paikkakaan ollut viela tiedossa. Poika vilkuili rivia toi- voen etta sakissa olisi muitakin nuorisoliittolaisia. Kaksi poikaa astui rivista. Sulo myos. Gorkin katseli jokaista / tutkivasti ja kysyi Sulolta: — Nimesi? Sivistys? Sopii. — Mina en ole vuoteen maksanu t jasenmaksu ja, Sulo yritti pe lastaa paansa , mutta Gorkin tokaisi: — Maksat kun jaksat. Teidan ryhmanne on kahdes- kymmenes. Muistakaa, kahdeskymmenes. Kaykaa hake- massa aamiainen ja leipaannos. Pakki pitaa olla jokai- sella. Heti aamiaisen jalkeen saunaan. Sielta saatte puh- taa t vaatteet. Paa llysvaattee t kasitellaan taintappokam- miossa. Kohta vastaleivottu kahdeskymmenes porukka marssi yhdessa keittiotalolle. Siella olivat enaa vain uudet tu- lokkaat. Pakil tulivat tayteen lihakeittoa, minka jalkeen saatiin pannukakkua. Jaska odotti heita parakilla hymy suin. Iso kasa leipaa koreili puisella tarjottimella. — Ne lja sa taa g rammaa miesta kohti! han ilmoitti.— Illalla s aahaan samanve rran taas! P a s s a a herrastella. — Kaiken lisaksi kolme kertaa kuumaa ruokaa, Sulo lisasi. — Alkaahan kovin iloitko, Moilanen varoitti.— Emme tieda viela tyomaasta mitaan. Kun jouvu taan maata ka ivamaan aamusta iltaan niin emme liikoja liho.