Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

nuihin. Jyvia oli jaany t seinalistojen paalle, lattian rakoi- hin, oksien koloihin. Miehet kerasivat niita tasku t tay- teen. Veturin vislaus keskeytti vaunu jen puhdistuksen. Talla ke rtaa juna ei lahtenyt ennen kuin kaikki paasivat kyytiin. Uuniin ei ollut pan tavaa, siksi jyvat nutusteltiin sui- hin sillaansa. PERILLA OLLAAN Piineana lokakuun yona kolistettiin vaunu jen oviin ja komennettiin riv istay tymaan kamppeet mukana. Se tiesi ainakin taman matkan paattyvan. P irunmo isten tuulen- puuskien mukana vetta ryoppysi Siperian taivaalta. Har- maa ta joukkoa kokoontui ohitusraiteen himmeasti va- laistulle kentalle. Miehet vilkuilivat hyiseen pimeyteen. — La a ja on mun kotimaani kallis, joku muisti tutun laulun. — Kymmenen paivaa on matkustettu, eika ole viela paasty puolivaliinkaan. — Asento! saattaja karjaisi. — Rivit suoraksi. Se, jon- ka nimen huudan, astukoon talle puolen. S a a tta ja t luovuttivat miehistoa uusille isannille. — Kavelkaa perassani! v a s ta ano tta ja komensi.— Seu- ratkaa, etta kukaan ei jaa , muuten saa ttaa eksya arolle. Sade yltyi. Kohta kaikki olivat lapimarkia, s a a tta ja a lukuuno ttamatta, silla hanella oli sadetakki. J a la t luisti- Arat kuraisella tiella. Savi takertui jalkineisiin ja hidasti kulkua. Himmeita valoja nakyi edessa. Ne antoivat uskoa hyi- sen matkan paattymisesta, mutta opas kaveli niiden ohi. Uudet yhta himmeat valot tu livat nakyviin. Miehet ko- listelivat jalk ine istaan sav ipaakkuja ja taa s kompuroi- vat eteenpain. Viimein kiusallinen matka paattyi hyvin va la istu jen porttien eteen. Edessa oli monirivinen noin nelja metria korkea piikkilanka-aita. Voimakkaiden va- lonheittimien valossa nakyi, etta piikkilanka kiersi koko alueen, sivustoilla nakyi rakennelmia, jotka toivat mie- leen tahystysto rn in ja n iitahan ne olivatkin. Kun astuttiin portista sisaan, kaikki miehet laskettiin uudestaan nimi- Juettelon mukaan. — Tal lessa kohta ollaan, Moilasen Jaakko mutisi. — P iehan leipalaukkuasi pienemmalla, Antti varoitti. — Mitas mina. Tunnen nama kujeet jo ennestaan ,