Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

puiden juu re t ja oksat to rro ttiva t uhkaav ina hampaina kallion koloista ja kosken kuohuista. Kosken jymina peit- ti kaikki komennot, mu tta jokainen kasitti hyvin, etta jos tuohon p iikk iapajaan joutuu, n iin sinne j a a koko sakki, sik- si miehet y rittivat kaikin voimin s a ad a kopukan loitommak- si uhkaavasta kalliosta. Osaksi se onnistuikin. Mutta juu ri kun pahin paikka oli ohitettu, lau tan keula toksahti kiveen. Lautta teki v inhan kaa ren , sen pera upposi kuo- hufliin. Vaino lensi koskeen airoineen. Sinne meni vir- r an pa inamana Heetu ja Mikkokin. Reeti sai kiinni jos- tain kontin remmista, joka oli ennakolta kaiken v a ra lta sidottu lau ttaan , ja niin pysyi mukana kunnes lautta nou- si jalleen pinnalle. Verneri makasi r ahma llaan lau talla ja piteli kiinni siteista. Pen jam i seisoi lau tan keu lassa ja siksi pysyi kuivana. Kopukka pullahti suvantoon ja alkoi k iertaa kostetta. Heetu, Mikko ja Vaino u ivat me- lojensa v a ra s s a ran ta an . — Pu liko ikaahan ran ta an . Hyva kun pelastitte ne tyovalineet, Pen jami nauroi vah ingoniloisena. — Mita horotat! Vaino kauh tu i.— Hyva sinun on n au ra a kun poksyt on kuivat. Eiko pa iska ta Pemu vir- taan . Kastukoon hankin. Miehet kiroillen ja kakistellen nousivat maihin. — Saa tiinpa kunnon ryypyt rajany lityksen kunniaksi, Mikko manasi v aanne lle s saan vetta housu istaan . — J a sauna, Vaino tokaisi.*- Olipa viikatemies lahella. — Ei se mitaan, mika a s ia s ta tulee, Pen jam i lohdut- teli. Kohta miesten vaa ttee t riippu ivat puiden oksilla. Au- rinkokin pilkisteli t a a s pilvien valista. J ann ity s oli lauen- nut. Miehet laskivat leikkia ja nau ro iva t toisilleen. — Nyt ei ta rv its is muu ta kuin loylya! Mikko huusi. Han juoksi pitkin h ieta ista r a n t a a lampimikseen ja sa- malla karkuun saask ia. Hetken ku lu ttua niemennokasta kuului hanen huutonsa: — Taa lla on muu raha ispesa! Tuokaa ne kamppeenne tanne, anne taan muu raha isille lauan taiherkkua! Miehet levittivat hikiset pa ida t muurahaiskeon paalle. — Kattokaa, kattokaa! Sai ta in kiinni! Voi jukoliste, silla lailla! Verneri riemuitsi. Nama ahkerat m e ts an a sukk a a t tekivat hetkessa selvaa ta is ta seka saivareista. — Hetkinen, mu tta mehan o llaan nyt sama lla xannal- la kuin Nivankylakin. Niin etta pank a ap a s hyntteet p a a l­ le ja juo s ta an Nivankylan ty ttarien luo yoksi, Pen jam i