Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

huomasikin, etta se on e tupaa s sa kasvis- ja maitoruokaa. Ruskeaksi pa istetu t perunap iirakat houkuttelivat nalkai- sia miehia. Kuka ahmi niita heti paikan paa lla, kuka Icaari mihin sattui, jotkut kantoivat piirakoita sylissaan. Kiire oli kova. Sa tasiin kauppiailla ei ollut milla vasta ta. Mutta silloin v a s ta meteli nousi, kun veturi vislasi varoi- tusmerkin. Ma tkalaiset riitelivat kovaaan isesti kauppiai- den kanssa. Joku tybjensi kannullisen kermaa suihinsa, kun emanna lta ei loytynyt s a ta se sta an ta a takaisin. Mie­ het heittelivat seteleita poydalle ja kipasivat piirakkalau- tasen poveensa odottamatta kaupp iaa lta pienta rahaa takaisin. Toinen veturin aanimerkki aiheutti kovan kilpa- juoksun vaunu jen oville. Tikkaita kun vaunuisSa ei ollut, niin ovilla syntyi sekamelska. Nuoret ja vo imakkaammat paasivat vaunu ih in omin voimin, mu tta ikamiehille se oli ylivoimainen yritys siina tahd issa, mita syntynyt tilan- ne vaati. Osa miehista oli viela ulkona, kun kolmas vis- laus ilmoitti jun an lahtevan. Viimeisia temmottiin hantta- puolesta ylos. Jun a alkoi p a a s ta jo vauhtiin, kun kuului karmaiseva huuto. Jun a pysahtyi kuin seinaan. Miehet kurkistelivat vaunu jen ovista. — Joku ja i pyorien alle, Antti kirosi ja hyppasi ulos. Kohta hiljainen miesjoukko kertyi vaunun eteen, jon- ka alia hoyrysi kasa likaisiin vaateresu ih in sotkeutunutta lihaa. — Kylla pitaakin olla kiire silloin kun ei tarvitse, miehet kiroilivat.— Nyt seisotaan. Kaksi na is ta tuli paarien kanssa. — Ei taa lla paa re ja tarvita, Antti kauh tu i.— Hake- kaa laatikko ja lapio. Ruum isa rkku jahan teilla ei tietysti ole. — Kuka han oli? joku kysyi. — Yksin han aina oli. Ikamies. Sairasteli. Tapaus vaikutti masen tavasti kaikkiin. Olihan viika- temiehen tyota nah ty aikaisemminkin ja vaikka milla mi- talla, mutta na in tu rhanpa iva ista kuolemaa oli vaikea kasittaa. Sulo puhui naj-kastyneena tovereilleen: — Nakihan veturinkuljettaja, etta puolet miehista ei: vat kerkia kyytiin ja silti lahti liikkeelle. Miehia alkoi menna uudestaan ostoksille, mu tta saat- ta ja ajoi kaikki takaisin vaunuihin ja komensi: — Vaunu jen ovet kiinni! Vahan a jan paa sta juna ny tkahti varovasti liikkeelle. Vaunussa oli lammin vain silloin, kun uun issa paloi t u ­ li. Polttopuut oli itsensa hankittava jun an pysahtyessa.