Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Saiskohan ta ta lisaa, Arvi tuumi.— Kaynpa pyy ta - massa. Nuori tarjoilijatytto katsoi a lhaalta Arvin noki- silla kasvoilla loistaviin suuriin sinisiin silmiin ja sanaa - kaan puhumatta taytti kuin tayttikin pojan lautasen. A r­ vi heitti tytolle nokisen ilmasuukkosen maksuksi. Tytto karah ti punaiseksi. Siihen sienikeittoon Plesetsk issa loikominen paattyi- kin. Samana iltana tuli komento las tau tua vaunuihin. — Kuinka kauas meita viela kuletetaan? Rokiainen kysyi upseerilta. — Mita te siita kyselette, upseeri tokaisi.— Kylla il- moitetaan, kun ollaan perilla. Ei te ita sivu vieda. — Meilta on sapuska t loppuneet, siksi mina vain, etta jos kauan matka lla viivytaan, niin heikoimmat ei­ vat kesta. Upseeri taisi kasittaa tilan teen ja sen mita hanelle koituu, jos joku jaa valille. M itaan sanomatta han harppi pois. Noin tunn in p a a s ta han tuli ilmoittamaan, etta viikon evas on luvattu, mutta on pidettava kiiretta, silla juna ei odota. Kaikki ryn ta s iva t kauppaan . Siella oli jo valmiina punnittu leipa ja kasa suolasillia. — Viikon evas. Kauaspa meita viijaan, Sulo ihmet­ teli.— Luulin etta Murmanskiin, mu tta taisin erehtya. Illalla juna lahti puusku ttamaan etelaa kohti. Maaran- pa a s ta tietoa ei ollut vielakaan. Mutta kun Vo logdassa vaunu t siirrettiin itaan menevan j un an peraan , joku tiesi: — •Siperiaan meita raah a ta an . — Ala hopise. Johonkin s isamaan sotakouluun. Juna lla ei nay ttany t olevan m itaan kiiretta. Vologdan asemalla se seisoi melkein vuorokanden. Vaunu ja siirre t­ tiin jun an p a a s ta toiseen aivan kuin miesten kohtalosta ei v ielakaan olisi paa tosta. Vasta ne ljan tena pa ivana saavuttiin Kotelnitsan asemalle. Jun a pysahtyi toria vas- tapa a ta . Vaunu jen ovet lensivat auki. Yolla lumi oli peit- tany t maan. Kirkas aamuau rinko sakenoi pakkasen kuto- missa jaap itseissa. P itk a t toripoydat nay ttiva t olevan taynna kaikenlaista ruokaa. Plesetskissa s a a tu leipaan- nos oli melkein kaikilta loppunut. Miehet ryn ta s iva t to- rille. Raha ahan oli kaikilla, silla tahan asti sita ei ollut mihin ku luttaa. Kukaan ei tiennyt kauanko ju n a seisoo, mu tta eihan se ilman kolmea aanimerkkia lahde, miehet paattlvat. Kohta kymmenien vaunu jen ma tku s ta ja t piirittivat torin poydat. Ruokaa nakyi olevan, mutta lahempana