Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Reput mukaan ja ulos! — Nytko sita jo ollaan perilla? Antti ihmetteli. — Rivistaytykaa! Upseerit kattelivat hyvastiksi ja uusi komentaja kaski alokasjoukon liikkeelle. He lahtivat astelemaan asema- huoneen ohi asutuksen laidassa seisovia parakkirakennuk- sia kohti. Pe rilla upseeri osoitti parakkeja ja kehotti: — E tsikaa ta s ta itsellenne p a rhaa t paikat mielenne mukaan. Miehet aukaisivat oven ja ihmeekseen totesivat, etta parak issa kaikki paikat ovat yhta hyvia, toisin sanoen se oli ilman valiseinia ja aivan tyhjillaan. M inkaan laista huonekalustoa ei ollut. Miehet heittelivat laihat evasrep- punsa pitkin seinanv ierustaa. Joku purnasi: — Koyhapa tama meidan uusi isan ta ta itaa olla. — Suu tukkoon! Antti paiskasi.— Pitaisiko teidan ma- jesteetilliselle ylhaisyydellenne vieteris£ngyt tah a n tuo- da? J a jokaiselle erityinen selli? — No ei ny t juuri, mutta olkia tai heinia kylla saisi olla, Ronkaisen Arvi tuumi. Poika oli melkein kahden met- rin pituinen. Hoikka ja heiveroinen Arvi oli hyvjn har- vasanainen . Han asui kuten Sulo ja Ja skak in Ta rsan asemalla. Sinne hanelta ja i vaikeasti sa iras aiti. Poikien lahtiessa Sulon aiti Greeta oli sopinut Arvin aidin k an s ­ sa, etta siirtyy a sumaan hanen luokseen. — Tassa on piirin kokoontumispaikka, upseeri selit- ti.— Pa ivan pari ehka joudu tte odottamaan. Kelirikon ta- kia syrjaky lista on vaikea tulla. — J a minne meidat sitten? Antti kysaisi, mutta sai vastaukseksi vain olkapaiden kohautuksen. Antti Rokiainen oli jo palvellut arme ijassa , mutta jostain syysta sodan syttyessa ei kelvannu t rin tamalle, tai lieko ollut sellaisessa tyomaassa kiinni, mista ei miehia otettu. Ikaa Antilla oli pitkalti yli kolmenkymmenen. Han puhui inkerin voittoista suomea. — Tama on teidan valiaikainen kasarminne. Ilman lupaa ei saa mihinkaan poistua, selitti upseeri.— Maa- r aan A n d r e i , Rokiaisen joukon vanhimmaksi. Kaikki ky- symykset hanen kau ttaan . Levatkaahan , kun on viela luoja suonut aikaa. — Voi kun se viela soisi kuumaa ruokaa, Sulo huo­ kaisi. — Sitakin voi ja rjes tya , mutta sen edesta on teh tava tyota. Taa lla va lm iste taan ratapolkkyja. Jos asia kiinnos- taa, niin kaykoon joukon vanhin sopimassa.