Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

etta jo kokonainen vuosi oli karsitty alirav itsemusta. Nain suuri leipaannos kerra llaan oli anka ra kokeilu nuorille miehille. Eihan sita kukaan voinut kestaa. Po ja t alkoivat ahtnia annoksiaan suoraan kaupassa. Kymmenisen lei- vanjatkoksi saa tua harskia suolasillia aiheutti vain anka- ran janon. Kaupasta miehet komennettiin harkavaunuihin. Kak- sikymmenta miesta yhteen vaunuun. Nelja laveria seinas- ta seinaiin ja keskella va lu rau ta inen kamiina, siina sen- aikainen kuljetusvaline rautatiella. Ja mikapa siina olisi matkustella kun olisi polttopuuta tarpeeksi ja sapuskaa runsaammin . Ihmirten 6saa olla vaatimaton , jos tilartne on tiukka. Han osaa sopeutua jos minkalaisiin olosuhtei- siin, mutta ilman ruokaa ei kukaan totu elamaan. Kay niin kuin sille mustalaiselle, joka opetti hevostaan veta- maan ka rry ja syomatta. »A voi, voi, jos hepo olisi taman paivan viela kestanyt, niin olisi tottunut rehutta...» Asemalla veturi tuuppi alokkaiden vaunua puoleen ja toiseen. Viimein se sai paikan pohjoiseen menevan junan perasta. — Miksi pohjoiseen? miehet ihmettelivat. — Tasta lahtien, pojat, kaikki mita tapah tuu on sota- salaisuus, Sulo huomautti.— Luu ltavasti jonnekin sota- kouluun. Kohta jun a lahti liikkeelle. Kymmenia vesipakkeja tarisi kuumuu tta hehkuvan kamiinan paalla. M itaan sen kummempaa keittamista ei ollut. Silli ja kuiva leipa janotti. Upseerin varo itus leivan s aas tava ises ta kaytosta ei tehonnut. Minka sille mahtoi, kun paana la isin tuoksui niin herkullisesti leivalle. Aamulla Sulo kysyi Jaska lta : — Pa ljonko sulla on jaljella? — Kannikka. • — Minulla on vahan enemman. Emme puhu kenelle- kaan. Eikohan jotenkin tulla toimeen. Eihan tanne pain voi kauan matkustaa . Jo huomenna ollaan Murmans- kissa. — Tosiaan! J a ska ihastui.— Oikein. Siellahan suksi- miehia eniten tarv itaan . Olispa hyva. — Teehan, Jaska , satka, Sulo ehdotti.— Sa in lahties- sa tupakkaa palkinnoksi hyvasta tyosta. — Tiijathan , etta en tupakoi. Sain minakin, mutta vaihdoin tupakkamieh ilta leipaan. Eikos niin olis paras- ta? Heita sinakin se tyh janpa iva inen imeminen, Jaska mutisi. — Kuule, tama on oikeaa Groznyin mahorkkaa. Sina