Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

taan ja jos tarve vaatii, niin rakenne taan se frekaatti, Pen jami suostutteli. Pa iva kallistui iltaan. Lautta liukui hiljalleen pitkin suvantoa. — Arvaatteko, senkin unikeot, missa ollaan? heratteli Mikko kavereitaan .— Muistaakseni tuo lisajoki on Hir- vas. — Lisaa vetta kolin alle! Tama on poikaa! Verneri pelleili hieroen kammenia yhteen, ikaan kuin olisi saanu t jonkin suuren voiton. Viidetta paivaa oltiin jo matkalla. Taivalta oli taittunu t pitkalti to is tasa taa kilometria. Miehet olivat parroittuneet j a ahavoituneet. Taisi naamo issa olla nokeakin. Haalis- tuneet ja repaleiset vaatteet ja ransistyneet pieksut eivat kov inkaan koristaneet matkalaisten ulkonakoa. — Eika a inu ttakaan elavaa sielua, Vaino paivitteli.— Kylla on ha rvaan asuttua tamak in puoli rajaa. Ensim- maisen kvlan pitaisi olla taman joen suussa, han muiste- Ii. J a se on n imeltaan Nivankyla. Siina asuu suomalaisia ja lappalaisia. — Taman nakoisina meita ei taida Vena jan maa huo- lia, Reeti epaili tarkoittaen miesten ulkonakoa. — Kylla olisi aika k aan ta a paitakin, Verneri pisti valiin. — Jos hyva muu raha ispesa loytyisi,' niin samalla saisi kurittaa noita matkakumppaneita. Have ttaa taisina ulkomaille menna. — Katsokaas, metsaniittyja, Pen jami viittasi jokiran- nalla seisoviin suovanpieliin.— Jos merkit p itaa paikkan- sa, niin kohta tama v irta loppuu ja tu llaan Nivankylaan. — J a siella sua odottaa lammin maito ja ruispuuro, Verneri ilkkui. — J a kuuma sauna, Heetu lisasi. Kukaan ei huomannut, kun pauhaava koski alkoi ve ta a lau ttaa kuohuihinsa. — Kunnon saun aan taide taank in paa sta pikapuoliin! Vaino huusi vaan taen lau tan pe rasin ta voimiensa takaa. Toisetkin tarttu iva t sauvoihin ja meloihin, mutta vettynyt lau tta ei totellut ja v irta imi sita k itaansa vauhtia kiih- dyttaen. Joki teki jyrkan mutkan. Vesimassat vyoryivat yli suu rten kalliojarkaleitten. Kokonaisia pinoja kaiken- laista puuroskaa nakyi vastapuoleisella r anna lla minne v irta loi. Vesi oli heitellyt niita sinne tulvaveden aikana. V irta vei lau ttaa juu ri sinne. Ristiin rastiin kasau tuneiden