Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Tiediitteko mita, mennaanpa minun pukraan ja keiietaan kahvit, Greeta ehdotti. Naiset katsoivat p itkaan, etta taasko Greeta on pois tolaltaan . Greeta huomasi heidan hamminkinsa ja selitti: — Sulo toi kauroja. P a ahd e taan niita ja juodaan kau- rakahvit. Pa rakk ien suunna lta joku juoksi heidan luok- seen. Naiset seurasivat tulijaa. — Akuhan se on, Helmi tunsi poikansa. — Lahdit Greeta-tatia katsomaan ja katosit, poika valitti. — Greeta-tati kutsuu meita kahville. Haepas se lei- pakannikka, joka aamulla jatettiin paivalliseksi, Helmi komensi poikaansa. — Mina omani soin jo kuukauden loppuun, Greeta valitti.— Mita se ne lja sa ta a grammaa , kun m itaan muuta ei ole. Pa istinpannu lla ruskeaksi paahdettu kaura muistutti mau ltaan kahvia, vaikka eihan se sita laheskaan ollut. Helmi muisteli: — Ennenhan muuta ei juo tukaan kuin poonakahvia. Meilla oli kymmenen lehmaa. Kermakahvia! Saako sita enaa koskaan maistaa. He inakuussa naiset kerasivat luonnonan timia ja va- rasiva t niita talveksikin. Liian kama la muisto oli edelli- sesta talvesta. Metsatyomaan mestari Lugovskoi tapasi heidat ker- ran hakkuulla ja paivitteli: — Puunhakkuu ta on maa ra tty nostaa, mu tta kuka ne heinat n iittaa hevosille. Ei ole keta hakkuuseen lahet- taisi. Puhuma ttaka an sitten niitylle. Han katsoi naisia kysyvasti. — Ei meista ole tukkimetsaan, Heimi enteili. — En mina sita tarko ittanu tkaan . Kuulin, etta olette n iittanyt paikallisille, joilla on lehmia. Olisin kovasti kii- tollinen, jos niittaisitte ny t meille. Mina au tta isin teita ruokapuolella. Saisitte tyomiehen leipaannoksen. — Mestari puhuu asiaa, Outi suostui.— Niite taan min- ka jakse taan . — Oikein! Lugovskoi ilostui.— Tulkaa konttoriin. Greetan m aa r a a n joh tajaksenne. Ehka saatte vaikka nama lahiniityt niitettya. Tahan asti elama oli nay ttany t heista saman tekeval- ta. K u n h a n ’va in paiva oli mennyt iltaan. Nyt heita tar- vittiin! Edessa oli p a amaa ra . Se antoi uskoa e lamaan , nosti sen tarko itusta.