Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Remonttiporukka istuutui tien viereen odottamaan ju- nan tuloa. Mestari vain viela tarkasti raidevalia. — Kunnossa on, han sanoi ja istahti tyoryhmansa viereen. Kaivoi taskus taan tupakkakukkaron, siitkapape- riksi taite tun sanomalehden ja vaansi satkan. Han pisti sen suupieleensa ja veti toppatakin taskusta »katjusan». (Katjusa oli viilanpatka, karamelliaski jossa oli lipeassa keitettya koivun kansaa ja piikivi.) Hetken pyoritteli kivea etsien te ravampaa sa rmaa, asetti kansan polvien v a ra an ja iski v iilansa rma lla kiveen. Sinkosi ryoppy ki- pinoita. Mestari tokkasi sa tkan savuavaan kansaan ja imeksi ahneesti. S a a tu a an sen pa lamaan ja ensimmaiset henkisavut vedettyaan han pani »katjusan» taskuansa . Rauhallisuus ja itsevarmuus kuvastui ukon ryppy.isilta kasvoilta. Tarsan asemalta pain kan tau tunu t vislaus ilmoitti j un an tulevan. Veturinku ljettaja huomasi varoitusmerkin j a hiljensi vauhtia. Tervehti ja kiitti remonttimiehia pu- ristama lla yhteen nokisia kammenia.an ja hymyili ysta- vallisesti. Juna kolisi ohi. Pa laneen hiilen ja puun, seka kuu- man oljyn ha ju lemusi viela kauan kesaisen yon ilmassa. J aska ja Sulo astelivat vasyneina kampille. Sulo arvaili: — Saksa la ise t ovat polttaneet Murmanskin. Miten- kahan siella meidan Tuloma. Lentokentta on vieressa. Sisko siella lasten kanssa. Mies rin tamalla. Sisko inva- lidi. — Ei kai hullummin kuin me taalla, Jaska tokaisi.— Omassa kodissa. — Onhan se niinkin, Sulo myonsi. NA1SET HEINANTEOSSA Seu raavana pa ivana Sulon kaynnin jalkeen Greeta herasi ra ska a s ta pa ina ja isune sta eika mitenkaan voinut ta ju ta kaviko Sulo, vai oliko han nahny t unta. »Jos kavi, niin p itaisihan niita kauroja olla.» Han yritti nousta katso- maan, mu tta p a a ta pyorrytti ja han lysahti polvilleen sangyn viereen. Uunin edessa oli iso pino halkoja ja uuni korjattu. Kirkas alumiinikattila seisoi uunin laidalla. »Puhdisti kattilankin», ailahti ajatus. Kasa v ihreita man- nyn oksia -oli poydalla. »Keitti havuvetta», Greeta arvasi. Nalkainen katse palasi kattilaan. »Jos siina on kaurapuu-