Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

j an kaarna on ruskea ja pohjoispuolelta tumma ja sam- maltunut», muistui ukin neuvo. Vanha hakkuu sattui eteen. Siina kasvoi niin tiheaa nuorta metsaa etta poika hadin tuskin paasi lapi. Nauhakengat hajosivat. Poika tarkkaili hetken jalki- ne itaan ja kun ei muu takaan keksinyt niin riisui ne, si- toi nauhoista yhteen ja heitti olalle. Kylma peh'mea sam- mal alussa saminutti hiertyneiden jalkojen kivun. Lopulta han nousi ratapenkereelle. »RautatieI» poika ilostui. »Minne pain menna?» han tuumi. »Samahan tuo... Une- ton yo ja nalka olivat vieneet viimeiset voimat. Han is- tah ti radan viereen pinottujen ratapolkkyjen paalle,.. — Katso, Masa, mika tuo? pelastynyt rautatietyo lai- nen tyrkkasi toveriaan. — Elava?! Liikkuu! Mita han puhuu? Mika lie ulko- maalainen. Vissiin jun a s ta pudonnut. — Mita sina hopiset, luultavasti evakkolaisia. Raa- pale, kuinka on pohottynyt. . J a la t verissa. Mista se on tah an tullut? Vihdoin he saivat Arvon tajuunsa. Poika osasi suomea, ruotsia ja venajaa. Popperossaan sotki ne niin, etta ei ihme jos naiset luulivatkin han ta ulkomaal^iseksi. He kantoivat loppuun naantyneen pojan radanhuo lto taloon . To innuttuaan Arvo kertoi heille tapah tumasta . Tarsan sivuutusraiteille o li,n e lja kilometria. Poika juoksi sanaa saattamaan... — Voitko neuvoa missa suunnassa se jarvi on? Sulo kysyi. — Me lahdettiin lanteen pain, tuonne, Arvo v iitta si hevostallin suun taan .— Kaveltiin koko paiva. Ukki sa ­ noi, etta me vissiin eksyttiin... Sulo haki kaupa sta kahden paivan leipaannoksen ja lahti Arvon neuvomaan suun taan . Han oli to ttunu t pe- rapoh jo lan tunturimaisemiin, missa tu tu t tun tu rien laet majakkoina osoittivat oikeaa kulkusuuntaa. Myohaan il­ lalla han loysi metsalammen, mutta sen rannoilla ei o l­ lut ketaan, eika nakynyt jalkiakaan. Pa la s i takaisin. Ei ollut v a ra a j a r je s ta a m itaan etsintaa. Sulon jalka oli viela siina kunnossa, etta hankaan ei voinut heti lahtea uudestaan . Sinne Arkangelin korpeen, nimettoman 1am- men ranna lle (jos ei lahtenyt viimeisin voim in kotia) ka- tosi Erkki Misikangas, Tuloman tyokommunaari.