Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

nisen kilometria. Kavele veturin a an ta kohti. Vie sana. — Kenelle? — Niin tosiaan kenelle. Jos loyvat Sulon. Mu is ta than teijan na apu ris sa asui? Han asuu Eeliksen kan s sa sa- massa pa rak issa rau ta tieasema lla . Jos tulisi avuksi... Mene... Veturin aanta... — Ukki! Ukki hoi! H-o-o-oi! Talla leveysasteella tah a n aikaan yot ovat melko va- loisat. M issaan maa ilma ssa ei ole niin paljon saaskia, hyttysia ja tyh tijaisia kuin Arkangelin metsissa. Nama verenhimoiset pienet pedot saa ttav a t tukehdu ttaa terveen, vo imakkaan ihmisen, saatikka sitten nalka isen alaikaisen lapsen. Sita paitsi kymmenvuotias poika kuvitteli, etta metsa on taynna hirveita olentoja, jotka kurkistelevat kiiluvin silmin jokaisen puun ja juu rakon takaa. Vasymys ajoi po jan tuunean kuusen juurelle. Arvo kietoi paansa ymparille toppatakk insa ja torkah ti istualleen selka puun- runkoa vasten. Nain pelastui hetkeksi hyonteisilta. Aar- niometsa hoyrysi. Kevyt sumu peitti puu t pehmeaan ha- ma raan . Yhtakkia veturin aan i ka jah ti korven ylla. Poika hyppasi jaloilleen. Jun a kuulosti menevan aivan lahella. Synkassa korvessa, missa ei ollut ihmissielua, pojalie ju- nan aan i merkitsi laheista tu rvaa ja pe lastusta . »Ukki odottaa apua», muisti pani pojan juoksemaan . Mutta ihmeekseen ja kammottavaksi pelokseen r au ta tie ta ei vain nakynyt eika kuulunut. Poika ei tiennyt, etta oisessa il- massa aanet kan tau tuva t kaua s hyppien kaikuna joka suun taan . Silloin on vaikea a rva ta oikea suunta. Poika juoksi kunnes vasymys kaatoi hanet. Synkka korpikuusik- ko ymparoi joka puolelta. Sumu peitti puiden latvat. »Pi- taa nousta puuhun ja katsoa suun taa» , poika paatti. »Kun- pa loytyisi manty», han ajatteli astellen va rovasti peh- meassa sammalikossa. Maas to nousi loivana rinteena. Jo- k i n - s is in vaisto pakotti s uun ta am a an maen paalle. Sen ha rju lla kasvoi oksaisia man ty ja. Arvo kapusi puuhun. Vaikea sumu peitti taigan . »Ootan aamua. Aurinko kun nousee niin sumu haipyy.» Nukutti. Han etsi turvallisem- paa paikkaa oksien risteyksesta. Toppatakin naruvyolla sitoi itsensa oksaan. Nukkui yhdella silmalla, toisella tiiraili metsaa.- Taa s juna rymisi jossa in ohi. Poika huo­ masi sumuisen metsan ylla veturin tup ru ttamaa savua. »Pitaa tnenna suo raan ete laan , niin paasen rautatielle», poika paatti. P e ta ja n kuo resta han osasi arvioida, missa pain mikin ilmansuun ta oli. »Etelan puolelta v anh an peta-