Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Onhan ne leivat jatkona. L isataan hoystoksi sa- niaisen taimia. '— Meidan on viela rakennettava sammalkota, muu- ten emme saa un irauhaa noilta syopalaisilta. Syovat ela- vana. Hakkaahan risuja. Mina yritan nos taa saminalta. Luojan kiitos, sita taa lla nakyy olevan. Aallot loiskivat rantakivikossa. Tuuli lennatti pumpu- limaisia pilvenhattaroita. Erkki punoi rysaa ja muisteli menneita, Arvo kuun- teli. — Niin siella Tulomajoen suussa nousuveden aikana vesi v.irtasi va s tav irtaan . Rakensin taloni ran ta to rma lle . Au ringonsa teet paasiva t vapaas ti pirtin ikkunoihin. Lyd- viikin kallio suojasi pihaa pohjoistuulilta. Niin Lydviikin kallio, ukko toisti.— Kallio jai, mutta Lydviikkia ei ole. Tanne Arkangelin korpeen jai. Sailyykohan edes kallion nimi? Sekaan ei ollut helppoa aikaa. Omiin voimiinsa oli tu rvaudu ttava , jos meinasi elossa pysya. Vuonna kak- sikymmenta elama muuttui. Mekin paatettiin ja r j e s t a a karja ta lousa rtte li. Olin mukana sita ja rje s tama s sa . Meita oli kuusitoista miesta. Rohkeutta vaati sekin homma. Kansa la isso ta ei ollut viela paattynyt. Enosi Roope ja Ensio olivat mukana. Aitisi myos, Erkki huokaisi.— S in ­ ne Salakukseen ja iva t iaksi aitisi ja siskosi Aili. Eivat kestaneet... Voi hyva luoja! Kuka keksi taman ihmisten teurastusmyllyn! Koska tama loppuu? Mutta kylla se vain loppuu!.. Va rma s ti loppuu sakemannin ja Suomen sotahul- lujen tuhoksi. Кипра nakisi viela sen ajan, ukko huokaisi. — Saakuli kun polttaa ta a s sydanalaa. Yolla sydankoh taus toistui. Erkki ryomi ulos kodasta: Hanen oli jotain teh tava etta saisi itsensa rauho'ittumaan. Istui kutomaan rysaa. »Jos Arvo edes jaisi eloon», ukko tuumi. »Eelis on jo siina kunnossa, etta... Aivan sokea. Kylan pojat pyydystavat hanelle sammakoita. Sanan - s a a tta ja a ei jaa . Sanan saa tta jaa !» Kauhea totuus va lah tf vasyn'eissa aivoissa. »Arvo ei loyda tieta takaisin!» — Arvo-o, Arvo, nouse! ukko pihisi. Poika kompi ulos majasta. Hieroi unenpopperoisia sil- miaan. Kasvot olivat pohottyneet hyonteisten puremis- ta. Silmat olivat melkein ummessa. — Mita, ukki, onko sinun huono olla? — Huonompaa ei voi olla. Osaatko sina taa lta kotia? Et osaa, kun ininakaan en ole aivan varma. Kaveltiin t a n ­ ne koko paiva. Asken kuului veturin vislaus. Yolla aani kan tau tuu kauas. Suoraan rau tatielle on ehka kymme-