Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

dusteli, missa pain olisi lahempana kalavesia,- ja niin e raana alkukesan aamuna he lah tiva t metsalammelle. Hoyli alkukesan aurinko paah to i kevaisen siniselta tai- vaa lta. Sakeassa metsassa ilma oli kuin saunas sa . Vain silla erotuksella, etta s aun a s s a ei ole saask ia j a muita verenimijoita. Taalla niita oli jos minka koko'isia. Suu- remmat niista Olivatkin paa rmo ja , repivat ihoa palasit- tain. Saa ske t piikittivat jokaista hikihuokosta. Karpaset sokaisivat silmia, tunkeu tu iva t hikiselle iholle. Makara t ja hyttyset loysivat pienemmankin raon vaa tteissa ja polttivat ihoa myrkyllisilla pistoksillaan. Kaiken kukku- raksi oli punkkeja. Ne imeytyivat ihon pehmeimpiin ja herkimpiin paikkoihin. Minkaan laisia to rjun ta -aine ita ei tie tenkaan ollut. Sapuskaksi E^rkki sai kolmen paivan leipaannoksen itselleen ja Arvolle. Kahden leipaannos ei ollut suuri. M inkaan laista polkua jarvelle ei ollut. Erkki luotti omaan e rankav ijan kokemukseen. Pehmyt vetinen sammalkerros jousti jalkojen alia rasittaen heik- kovoimaisia matkalaisia. P a iv a menikin iltaan ennen kuin kalamiehet paasiva t ja rven rannalle. Lieko se ollut edes se jolle- oli neuvottu. Aukealla r ann a lla tuuli karkotti pie- n immat verenimijat. Erkki katkaisi pitkan koivuvavan, kiinnitti siiman ja antoi Arvolle. Poika koppasi pa a rm an syotiksi ja heitti pyydyksen aaltoihin. Koho hyppi hetken aalloissa ja koh­ ta painui pohjaan. Erkki seurasi r ann a lta siima tarkka- na, toive rinnassa. — Vetaise! Heita rannalle! Pieni ruu tana lensi sammalikkoon. Molemmat ryn- tasiva t katsomaan , minka otuksen he saivat. — Ruutana?! Ongella kunnon ka laa ei saa. Pitanee tehda rysa ja kopukka. Pyydahan keitoksi. Ukko katkoi pajunoksia ja kantoi kuusen alle, mihin oli aikonut raken taa kodan. — Ukki, saasket syo! Arvo valitti itkusuussa.— Tee savut. Erkki toi kuivia oksia. Sytytti tuulen paalle tulen. Peitti nuotion sammalilla. Vankka savu tup rusi ilmaan haa taen itikoita loitommaksi. Hiukan se auttoi. Savun suo jassa Erkki sitoi rysaa. Ukon terveys ei kestany t pa i­ van kuormitusta. Han valitti Arvolle: — Jomo ttaa sydan ta niin ilkeasti. Ilma vissiin muut- tuu. P e rkaahan ne kalasi. Keitetaan kalakeitto. Nalkahan se vaivaa. — Na itahan on viela vahan .