Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

paasi lavalle ja kiersi ja r r u n paalle. Makikin loiveni ja vauh ti hiljeni. Nyt v a s ta han tajusi tapah tuman . Kipu j a la s s a yltyi. Han yritti riisua saappaan , mutta ja lka oli jo pohottynyt eika jalk ine lahtenyt. Kauhukseen han huo­ masi s a appa an v a rr e s sa ison repeaman. »Luu on kai ehja kun jalka toimii. Verta ei tule. Umpihaava», poika arvaili. »Eipa hatailla. Kohta ollaan perilla.» Han purki halkokuorman, Kipu ja la s sa kavi sietamatto- maksi. — Ja t a a s sina! va lskari ihmetteli.— Onpa sinulla tuuria. Vasta talvella ommeltiin nena paikoilleen, nyt jalka. Sisainen lihasmurtuma. Luu ei ole poikki, mutta halki sa a ttaa olla. Pita isi kayda ron tgen issa Nandomas- sa, valskari mietiskeli voidellen jodilla Sulon pohottynyt- ta nilkkaa... Sulo lynkkasi konttoriin. Sulon selityksen kuu ltuaan mestari kauhtui: — Rikoit turva llisuussaan to ja ! Sinut pitaisi panna oikeuteen! •— Pankaa vaikka Siperiaan! Sulokin suuttui.— Kuka minulle on ope ttanu t niita turva llisuussaan to ja ! Mista mina tiesin, etta yhden vaunun j a r ru t eivat vesisateella p ida . Hyva etta jaimme eloon hevosen kanssa. — Niin. Onnen poika, mestari lauhtui.— Kuule, mon- tako luokkaa olet kaynyt kouluja? — No mita minun koulunkaynnilla on taman kans sa tekemista. Se itssmanne sta luokasta sain kutsun linnoi- tustoihin. — Hyva. Se riittaa, jos olet matematiikan kanssa sovussa. Meilta vietiin lajittelija, joka otti v a s ta an met- sastii juonnetu t tukit alalanssilla. Muuhun tyohon sina et pysty. J a niin Sulo sai ta a s oppia uuden ammatin. Muistui isan sananpa rsi: »Sellaista tyota ei ole, mita ihminen ei osaisi, jos ha luaa oppia.» Tuloman tyokommuunan ensimmainen jasen ja ja r je s ta ja Erkki M isikangas kuuli kaen kukunnan kevaalla nelja- kymmentakaksi. En tisena kokeneena k a la s ta jan a Erkki paatti, etta kylla han kalaa saa jos sita taa lla Arkange- lin metsa lamm issa on. Avukseen han otti tyttonsa Mar- tan kymmenvuotiaan pojan Arvon. (Jos muistatte Martta oli Hoglundin Arvidin vaimo. Asuivat Sulon naapu rina Tulomajoen r anna lla .) Paikallisilta asukkailta Erkki tie-