Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Nuortin tun tu re ilta ne ennen vanh a an peuroja metsasti-. va t koko vuoden tarpeiksi. Kevattulva ei ollut viela laskenut, ja niin kauas kuin niikyi, oli laaja y lipaasema ton suvanto. — Nyt tuli kopukan teko, miehet paivittelivat.— Ja kuusesta, kun muu ta rakennusa ine tta ei nay olevan. — Eiko ja te ta matkan jatkam inen huomiseen, Pen- jami ehdotti.— Tuolla nakyy puoli suovaa viimevuotista heinaakin kyljen alle. Ja taman kuusen suo jassa voimme kuivattaa raasymme. Ehdo tusta kannatettiin. Niin sitten kavikin, etta Pen- jam ista tuli kaikkien tunnu s tama karkimies vaikkei siita puhuttii mitaan. Kun tilanne vakavoitui, oli ilman muuta selvaa, etta j on kun piti ottaa johto. Tuumasta toimeen ja kohta iloinen nuotio loimusi leveaoksaisen kuusen edessa ja miesten tamineet hoyrysi- vat sen loisteessa. Va rvu issa paistui halka istu ja haukia, joita Pen jam i oli onkinut aamu lla to isten viela nukku- essa. — Kylla tuo Pen jam i on pomoksi syntynyt, Vaino kehui ystava an sa nake rre llessaan ruskeaksi pa istunu tta haukea.— Mina meinasin aamu lla j a t ta a nama korpin ruuaksi. Mistapa olisi saa tu nyt illallinen. Tallaisella ilmalla ei syo sammakkokaan. Miehet vetelivat kamppe itansa paalle sita mukaa kuin ne kuivahtivat. Ei heidan e lamansa ollut koskaan helppoa ollut. Jat- kuvaa kamppailua toimeentulon puolesta. Lapsesta asti he olivat tottuneet еГатаап Lapin korvessa ja turvautu- maan sen niukkoihin antimiin. Heidan mahariepunsa eivat olleet koskaan tyytyvaisia isantiinsa. Aamulla tuuli oli yltynyt, mutta sade lakannut. Yh- teisvoimin tehtiin kopukka. Ensin oli aikomus menna vain joen yli. Mutta v irta sieppasi lau tan ja lahti vieda viillat- tamaiin sita alas, niin etta r a n n a t vain vilahtelivat. Nain- han tama tapah tuu paljon mukavammin, miehet ilostui- vat. Eika tarv itse housuja kaste lla m a r a s s a pehikossa. — Alkaahan iloitko ennen aikoja, Verneri murah ti — Kun pyo raha t pollilta koskeen, niin ka s tuu muutakin kuin housut. Marka me tsakaan ei houkutellut. J a niin kopukan an- nettiin menna v irr an viemana. — Olisi p itanyt tehda kunnon frekaatti, Verneri ei an- tanu t periksi,— jos me ina taan kosket laskea. — Mennaan nyt kummiskin niin pitkalle kun’ paas-