Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Sulo syotti aitia kuin p ien ta lasta. Syo tyaan Greeta nukahti. Illalla Sulon oli lahdettava rau ta tieasemalle , silla seu- ra a v a n a a amuna alkoi t a a s ra ska s tyoviikko. Rau tatie tarv itsi halkoja. Myohemmin sama porukka maa ra ttiin polttopuun ajoon sahkovoimalaa varten. — Taas hevosmieheksi! En tisestak in nokka on vinos- sa, Sulo kiukkuili. Mutta eihan siina au ttanu t, sota-ajan s aanno t olivat ankaria. Niita piti nouda ttaa. Me tsaan meni ka ita ra ite inen ra ta . Kiskojen vali oli laudoitettu, jotta hevosta voisi kay ttaa ve tu rina. Kah- den kaksiakselisen vaunun paalle oli rakenne ttu hakki, johon sopi kaksikymmenta kuutiometria halkoja. Molem- missa vaunu is sa oli ka s ija rru t. Niita oli kay te ttava ala- maessa, jossa hevonen ei ehtinyt juo sta va an saattoi sot- kea vetoh ihnat jalkoihinsa ja j a a d a kuorman alle. Kui- valla saalla riitti kun yhden vaunun j a r r u t pan i paalle. Mutta kun sade kasteli kiskpt oli ehd ittava k iertaa molempien vaunu jen ja r ru t. S itapa Sulo a lu s s a ei tien- nyt... Noin viikon pa iva t poika ajoi halkoja. Tyo miellytti. Olihan se vahan niin kuin koneella ajoa. Ma tkaa kertyi halkopinojen luo noin v iitisen kilomet- ria. Sielta saakka vain kaksi ke rta a pa iva s sa kerkisi nou- taa kuorman. Me tsassa kuo rma a ja t nakkelivat halot vau- nuun, mutta voimalan luona Sulo sai pu rkaa kuorman yksin. Aamu alkoi vesisateesta. »Kesa kastelee, kesa kuivaa», Sulo muisti v anhan s anan la skun ja hoputti hevostansa. Ennen kuin kuorma oli paa lla, kaikki olivat lapimarkia. Sulo seisoi tak imma isen vaunun lavalla ja jarru tteli a lamaessa. Viimeinen maki ennen a su tu s ta oli jyrkin. Vetta tuli ta iva a lta kuin saav ista kaataen . Alussa meni normaalisti, mu tta sitten vauh ti kiihtyi. Hevonen lauk- kasi minka kerkisi, mutta kuorma uhkasi tu lla sen paalle. Sulo ajatteli: »Jos hevonen ja a kuorman alle, se on sille menoa ja minulle saman tien. Ei saakuli! P i t a a juosta etumaisen vaunun lavalle ja panna j a r r u t paalle!» Poika kapusi kuo rmaan paalle ja hyppasi vaunun lavalle. Vetisel- Ia lavalla ja l a t lipsah tiva t ja han tuupertu i a la s raiteil- le. Viime hetkessa ehti s a ad a kasin kiinni v a unun laidas- ta ja tempa ista va semman ja lk an s a pyoran alta. Sulo