Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Lumi oli su lanu t jo metsassakin. Maisema oli tasankoa, siksi tulvavesi peitti kaiken ympariston. Vesi poreili tab vitiellakin. Sulo eteni hyppimalla ma ttaa lta mattaalle. Toisinaan posahti polvea myoten vedella tayttyneeseen kuoppaan. Kevatauringon lammittaman havunjetsan pihkainen tuoksu, muutto lin tu jen metelointi, teerien iloinen kevat- kuherrus — kaikki tama iloinen e laman lau lu tuntui olevan josta in toisesta maa ilmasta . Sulo ei ollut tun te a asu tusta. Lumi oli su lanu t j a m a i­ sema muuttunu t. Aitinsa han loysi parak in taka a kon- ta lla an maassa . — Mita sina ta a l ta etsit? Sulo kysyi. — Ruokaa. Etko sina пае kuinka paljon taa lla on syo- mista. — Mita sina nyt, poika ihmetteli ja kumartu i katso- maan , mita aiti hapuili suuhunsa.— Saniaiseri nupukoi- tako sina syot? Ovatko ne syotavia? Sulo koetti nostaa a itiaan jaloilleen, mu tta aidin j a la t eivat kantaneet. V a s ­ ta nyt Greeta ta ju s i kysya: — Sulo?! Sinako se? Mista tulit? — Rautatieasiemalta. Mennaanpa parakkiin puuron keittoon. Ran tanen lahetti sinulle kauroja. Muistatko h a ­ net? — Voi hyva lapsi-i... Mina asun toisessa talossa. Jain yksin siihen parakkiin. Va ina ja t kummittelivat. Nastakin kuoli. J a hanen ty ttonsa Aino. Eilen kerasin sienia. Niita ka svaa hakkiolla. Keitin niita ja soin. Ne olivat vissiin myrkyllisia. En meinannu t millaan herata. Nytkin olen kuin humalassa. J a l a t eivat kanna. Sulo auttoi a itiansa huoneeseen. — On tamak in asunto, poika paivitteli. Sulo kurkisti uunin pankolla olevaan kattilaan. Siina oli viela joku huhtasieni... Naitako sina soit? — No niita j a saniaisia. — Ei ihme, etta olit paissasi. Kumma kun et poker- tynyt kokonaan. Naita pitaa kauan keittaa. Sulo sytytti tu len uuniin, levitti kauro ja paistinpan- nulle ku ivamaan ja kysyi a id iltaan :— Missa meijan kah- vimylly on? Olisko kella lihamyllya? Han loysi kahvi- myllyn. Jauho i jyvat. Kolmannella kerralla niista tuli aika hienoa jauhoa. Akanat kylla haittasivat, mutta min- ka niille mahtoi. P ian puuro oli valmis. Greeta otti lauta- sen vapisevin kasin, lusikoi puuroa. — En jaksa... en jak sa nostaa kasiani!