Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Pa in ah an penkkia kiireemmaksesi, Ran tanen osoit- ti honkapolkkya. Han istui lav itsan reunalle ja aukaisi viulukotelon. Veti esiin vuosien va rre lla mustuneen viu- lun ja hetken sita v irite ltyaan alkoi soittaa. Tuttu savel levisi kevaiseen kuusikkoon, missa muu tto lin tu jen sirku- tus hiljeni hetkeksi... »Kaikki on hiljaa, yksi vain huu taa , musta la isvanhus - ta tunne ta ei...», han lauloi. »Meita pyovelit ei enaa hoi- vaa , eika veriset ju lmu ritkaan , tovereissamme meilla on voima, hativiu, pojat, eespain vain.» Istui hetken hiljaa. Pyyhkaisi kammenen sy rja lla ryppyisille, kevattuulen ahavoittamille kasvoille v ierah taneen suolaiseri kyyne- leen. — Sulo kulta, elama on eletty. Sinulla on kaikki viela edessa. Ota tam a viulu. Mina olen sita v ingu ttanu t Lapin puusavotoilla, metsanhakkaa jien savukamp issa, siksi tama on na in musta. Sulo kaivoi t a sku s ta a n toisen maho rkka topan ja an- toi Rantaselle. — Ala nyt! M inahan lahjoitin viulun. — Ota tama . Minu lla ei ole mitaart muu ta an taa, Sulo sanoi liikuttuneena. He istuivat hetken hiljaisina omiin a ja tuksiinsa vaipu- neina. Ikamies, melkein e lamansa maaliin kulkenut, ja nuori vasta elamantielle astunut. — Oikeaa mahorkkaa! Vakevaa kuin turk inp ippu rb Olen maa ilman rikkain mies! Ran tanen huudah ti ja ky­ syi:— Arvaapas kuka katkoi viulunkielia silloin siella Hietaniemessa? — Mina vissiin kun sain selkaan, Sulo murahti. — Ala helvetissa! Ran tanen nauroi. Sitten meni toti- seksi ja kertoi:— Kolmekymmentaluvulla tu lin sinne tei- jan maille. Vena jan kielta en ymmartany t. Satuin sina talvena eksymaSn teille. Sinulla oli vissiin nelja viisi vuotta. Tykkasit nappa illa viulun kielia. Kerran huomasin, etta jousen suonet on poikki. Ketapa muita epailtiin, kun talossa olit ainoa lapsi. Mutta a lap a s souva, yolla kuu- lin kun joku ra s s a s i viulua. Raapa isin tulen. J a perkele! Kokonainen armeija russako ita. Ne nake rtelivat nalis- sa an jousen suonia. Vai sait selkaasi, Ran tanen n a u ­ roi.— Viehan nama k au ra t Reetalle. Aitisi on hyva ihmi- nen. Mu istan kun asu in teilla sen talven. Ku rjaa oli sil- loinkin. Harhailin yksinaisena. Talvi painoi paalle. S a ­ tuin teille. J a niin sitten talven yli paastiin kuin paastiin- kin. Ajettiin isasi kans sa rah tia rajavartiostoon...