Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Kahteeil viikkoon Sulo ei ollut kaynyt aitinsa luona met- satyomaalla. Ei siella mon takaan evakkolaista enaa ol­ lut. Ju rmun Helmi poikansa Akun kanssa, myos Helmin vanhin ty ta r Selma ja nuorin Aune eivat paassee t anka- ran talven yli. Lipposen Nasta jai yksin. Greetan kanssa Nasta muutti toiseen parakkiin, missa oli pienia huonei- ta. Nasta kuoli ennen kuin kaki kukkui... Greetakin oli niin huonossa kunnossa, etta ulkona kavi konttaamalla. J a la t eivat kantaneet. »Mitahan veisi aitimuorille», Sulo ajatteli. »Poimin mennessa karpaloita.» Tie metsatyomaalle meni hevostallin ohi. Tallimies istui asuntokoppinsa portailla ja imi tyhjaa piippua. Huomasi parekopan kanssa metsaan menevan pojan ja huusi: — Minne se nuorimies tallaa, marjaanko? Sulo tunsi Ran tasen lapsuudesta asti. — Lahdin aitia kattomaan. Lieko e'naa eiossakaan. Hyvin oli heikko kun tulin tanne kolme viikkoa sitten. Poimin mennessa karpalo ita tuliaisiksi. — Joo... Kyllahan se niin on, etta tanne sita jaa , Ran- tanen sanoi murheellisena.— Eiko sulla oo tupakkaa? Karytan ta ta vanhaa piippua. Ma istuuhan ne v anh a t piipunperat. Sylen tuo suuhun, mutta tupakan halu sen kun kovenee. — Tassa, Sulo ojensi mahorkkatopan.— Kun taytim- me teh tavan niin sain palkinnoksi. Meinasin va ih ta a ju- nama tkus ta jilta leipaan, mutta kaikki ovat yhta koyhia kuin mekin. — Kuule! Minulla on vahan kauroja. Vie ne aidil- lesi. Ne kun kuivattaa hyvin ja sitten jauhaa vaikkapa lihamyllylla niin tulee mainiota puuroa, isan ta touhusi sulloen mahorkkaa p iippuunsa.— Tuohan se koppasi. Ta s ­ sa on ehka kymmenisen kiloa, poimi marjo ja peitteeksi, niin kukaan ei a rvaa mika aarre sulla siina on. Vaikka eihan nama tietysti korvaa sinun mahorkkatOppaasi. Oli- sit pian saanu t silla tumpun leipaa. Mutta kuule, mina annan sulle vanhan viuluni. S inahan muistaaksen i soitat mandoliinia. Sama viritys. Viulu on tuossa kopissa. Ta s ­ sa mina tam an kauhean talven yli kompuroin, mies viit- tasi ahda sta koppia, jonka p in ta -alasta lavitsa ja r au tauu - ni va lta s iva t suurimman osan. — Tassa on kieletkin ehjat, Ran tanen n au rah ti ja vei- tikka silmassa katsoi Suloa. Jo ta in tu ttua ailahti pojan mu istissa lapsuusvuosilta.