Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Lahetaan! miehet suostu ivat.— Ma rja t voi va ih taa jun am a tku s ta jilta leipaan ja mahorkkaan. Pa ikalliset asukkaa t neuvoivat tien karpalosoille. Eika ne kaukana olleetkaan. Suo oli viela ja a s s a , muu tenhan sinne ei olisi paassy tkaan . Teeret kuhersivat joka suunnalla. Suoaukeilla lintuja oli kymmenittain. — Olispa pyssy! Sulo haaveili.— Saa ta is lintupaisti. — Ansoja pitaisi virittaa, Huoti esitti. — Kuka osaa? Mina en ole nahny t miten teeren pyy- dysta rakennetaan . Meillahan teereja ei ole, Sulo valitti. — Onpa karpaloita! Ma ttaa t punaisena. Saa li kun on pienet astiat. — Te’ndaan koivuntuohesta ropposia, Sulo ehdotti. Jo puoleen pa ivaan mennessa pojilla oli niin paljon marjo ja kuin kan taa jaksoivat. Sina iltana oli r au ta tieasema lla paljon marjakaup- piaita. Rahaa kylla marjo illa olisi saanu t, mu tta mitapa silla oli v irkaa, kun ei ollut mita ostaa. Rahaa he tienasi- va t halonsahuussakin. Huoti ja Ja ska onn istu ivat teke- maan hyvin edullisen k a u p a n— vaih to ivat marjat... koi- raan . Haavoittuneita saksan lammasko iria oli kokonainen vaunulasti. Yksi oli matkalla kuollut. Koirien saa tta ja pyysi allekirjoittaa paperin, etta koira on otettu haudat- tavaksi. Kaupanpaalliseksi antoi viela topan mahorkkaa. Sina iltana lihakeiton herkullinen haju lemusi para- kissa. Eelis M isikangas sattui tu lemaan kylaan. Han oli miltei sokea, mutta siita huolimatta toissa kulki vaikka nako paivallakin oli huono. Eelis pysahtyi oven suuhun ja nuuski ilmaa, kysyi: — Onko tama miesten parakki vain keittio? — Tuuhan lammaspaistille, Huoti kutsui. — Ihanko totta, Eelis ihmetteli hapuroiden poytaa kohti kadet edessa esteita aistaen. — Arvasitko mita lihaa? Huoti kysyi, kun Eelis ma- kusteli pa lan suihinsa. — On ta s s a jokin erikoinen maku... Pa remp i kuin lamma.s, ehka... — Haukkua se on. — Niinko! Kyllapa saa ttaa olla maukasta. Kun lop- puu sota, niin muuta lihaa en hanki, kun haukkuja vain riittaisi.