Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

kien himmeat valot ilmestyivat nakopiiriin. »Missahan se sa iraala on?» Sulo halusi kysya v a s ta an tu lija lta , mutta kieli oli niin paksu, etta ei sopinut pyo rah tamaan suussa. Kuului vain jo tain mylvintaa. Va s taan tu lija huomasi po- jan sidotut kasvot ja huudahti: — Voi, voi! Mista sina tulet? Mennaan. Ikanainen tarttui Suloa kyyna rpaasta ja talutti parakin paassa ole- vasta ovesta sisaan. — Pa r an e eh an haava t ajallaan , valskari jutteli saa- tellessaan poikaa ovelle. Pa luuma tka ei ollut helpompi. Viisitoista kilometria tuiskun peittamaa traktoritieta. Missa piilevat ihmisen voimavarat? Puolenyon jalkeen Sulo paasi kotiin. HALONSAHUUSEEN Maaliskuun lopulla kaikki kynnelle kykenevat maara't- tiin veturihalkoja sahaamaan rautatieasemalle. Eika s in ­ ne enaa mon takaan lahtij a a ollut: Sulo, Jaska ja Huoti... ...Tarsan sivuutusraiteille oli kertynyt tuhans ia kuu- tioita kaikenlaista jatepuu ta . Miehet sahasiva t niista metrin' mittaisia halkoja. Ankaraa tyota heikolla ravin- nolla. Kevainen aurinko lammitti ja lumi hupeni silmin nah- den. Puro t 1 irisivat iloisesti. — Katohan, taalla nakyy olevan isoja peltoja, Huoti ihmetieli. — Mika kumma se nyt on, J a sk a a tuumi. — Oliskohan ne perunamaita, Sulo arvaili.— Siella- han saattaisi olla viimevuotisia perunoita. Hae taanpa lapiot. — Maa on viela jaa s sa . P itaa odottaa. Po ja t penkoivat pintakerrosta ja ilokseen loysivat kvmmenisen perunaa. — Namahan ovat syotavia! Ja ska totesi pureskellen raakaa pottua. — Tarkkelihan ei jaady . Mennaan parakille ja paiste- taan , Huoti ehdotti. Sina kevaana pe runamaa t kaivettiin isantien iloksi varhain. Evakkolaiset kaivoivat rau ta tieaseman aputalou- den la a ja t pellotkin moneen kertaan. — Lahe taan sunnun ta ina karpaloita poimimaan, Sulo ehdotti.