Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

kissa, mutta kuvitteli miten sa ira s aiti voi reago ida tapa - tu rm a an ja paatti: »Kayn ensin s'airaalassa ompelemassa haavan.» Traktoritien lahettyvilta metsa oli hakattu. Pakkasvii- ma tuiskutti lun ta j a vaikeutti kavelya. Ha rso haavan paa lla kastu i veresta ja jaaty i. Kin taa t olivat veresta ma- r a t jo ennestaan . P a a t a huimasi. Oksetti. Na lasta kuih- tunu t ruumis oli kado ttanu t paljon verta. »Jaksankohan perille asti», Sulo epaili. Han у ilka isi taakseen, pa rakke ja ei nakyny t tuiskun takia. »On jakset- tava! Aiti odottaa leivanhankk ijaansa.» Jokainen askel ka jah ti kipeasti ohimoon ja hampaiden juuriin. Viima ahdisti hengitysta. Side poltti tu rtunu tta haavaa . Vasy- mys painoi istumaan . Mutta olihan aiti joskus kertonut, kuinka rnoni vasyny t matka la inen istahde ttuaan levahta- m aan jaa ty i siihen. Yhtakkia karmea aani kuohautti kuu- man aallon rinna s sa . »Susia?!» Sulo pysahtyi. Tarkkaili metsaa, mu tta ke taan ei nakynyt. «Taisi olla veturin vis- laus», han lohdutti itseaan. Vasymys vaistyi. Han yritti juostakin, mu tta voimat kohta loppuivat. »On kaveltava voimia saastaen...» H a rma a huu rte inen pimeys hiipi hiljaa tuiskun tuprut- tama lle hakkuulle, synkkaan kuusikkoon, traktoritielle, jo ta myoten yksinainen kulkija asteli vasyneena. Kuin kaukainen aan i pakottava a ja tus kolkutti aivoihin: »On jaksettava! Aiti j a a yksin ja va rma s ti kuolee. On jakset- tava! Viela askel, viela...» Sulo ei ollut kaynyt asemalla sen jalkeen kun oli t a n ­ ne tultu. »Kuinkahan pitkalti sinne viela on? Mu istaak seni tuo kuusikko oli r au ta tien lahettyvilla.» J a aivan kuin todisteeksi veturin jymina ja kimakka v islaus k a ja h ­ ti kuusikon takaa. Kylma puistatti. »Pitaisi juosta lampi- miksi, mu tta en jaksa. En jaksa... Istun vahasen . Asema on lahella. Lepaan hiukan. Vain minuutin...» Han horjah- ti ja kaatui. Maa oli t a a s ylapuolella. Hetken paa sta kun kaikki oli paikoillaan han nousi ja astui jonkun askeleen ja ta a s m a a ja ta iva s vaihtoivat. paikkaa j a han lysahti kinokseen. »P itaa nousta, nousta! Vaikka konttaamalla. Missa kinnas?! Katta palelee.» Sulo konttasi takaisin ja loysi lumeen pudonneen kasineen. »Jokohan aiti on saa- nu t tietaa?» valah ti ajatus. »Aiti! En halua jaa tya t a n ­ ne!» Juna kolisi metsan takana . »Onko se juna? Ehka aivoissa kolisee?» Taas oksetti. Ihme kyllakin, mutta sen jalkeen helpotti. P a a ta lakkasi hu imaamasta . Poika laahus- ti kohti jun an aan ta . Vihdoin asemahdoneen ja parak-