Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

ruunan . Se oli vihainen kuin elava perkele. Korvat lui- mussa ja ruskeat hampaa t irvellaan se tuli Sulon paalle, kun huomasi pojan kasissa langet. Tallimies kerkisi s a a ­ da ruunan kiinni. Sulo kaanteli outoja lankia, eika kasittany t miksi ne oli alta kiinni. Han oli tottunut suomalaisiin avolankiin. Ne olisi voinut heittaa hevosen kau laan sivulta. Koetapas panna nama kiintolanget taman hirmun kau laan . Heti kun hevosen tu rpa tuli ulos lankien re ia s ta ruskeat ham ­ paat loksahtivat vaa ra llisen lahella pojan nenaa. Vihdoin hevonen oli aisoissa. Toiset kerkisivat jo menna. Sulo yritti s aavu ttaa heidat... Vedatettiin alalarissiin vanerikoivua. Kahden metrin pituisia ja jopa kolmenkymmenen sentin vahvuisia jai- sia polleja. Yritapas saada kuormaan sellainen potikka! Sisu, sinnikkyys ja kekseliaisyys auttoi. Ei nama pojat niin vain an tau tunee t vaikeuksien edessa. Vetivat vain tiukemmalle tuppivyota... ...Ruunan kanssa Sulo ei vain paa ssy t yhteisymmar- rykseen. Se oli piruuden huippu. Heti kun kuorma puret-. tiin se pinkaisi tay tta laukkaa talliin, eika siina au ttanu t mikaan. Suitset katkeilivat, mutta se ei vain hellittanyt kuolaimia. Tallin luota se piti ta lu ttaa kylan laitaan , s it­ ten nopeasti reen eteen, ennen kuin se ehti pyorah taa takaisin. Samoin kavi nytkin. Yksinaan ruuna ei halunnu t menna metsaan. Sulo hyppasi lumilaudalle ja meinasi hu- taista hevosta suitsenperilla... ...Sulo herasi tiella. Yritti nousta, mutta maa jostain syysta naytti olevan ylapuolella ja poika iski siihen taka- raivonsa. Kuinka kauan han lienee siina piehtaroinut en ­ nen kuin paasi tolpilleen, huomasi tiella latakon jaaty- nytta ve rta ja kasitti mita oli tapah tunu t. »Mista sita noin paljon?» poika saikahti. Kopeloi kasvojaan. Nena oli jossain syrjassa, vasen siima oli pohottynyt urnpeen, kieli ei sopinut suuhun, hampaiden sirpaleita oli tarttu- nut kieleen. »Missa se kan ttu ra on? Han muisti ja hoip- puroi konttorille pain. Mestari Lugovskoi sattui paikalle. — Ohhoh, ohhoh, mitenkas noin?! Istuhan tuohon. Haen sa ir a a la s ta valskarin. Hetken p aa s ta han tuli nuo- ren, noin seitsemantoista vuoden ikaisen tyton kanssa. Tytto oli juuri tu llut pikakursseilta. — Naytappas... Voi luoja... ja tytto pyortyi Sulon syliin. Lugovskoi itse antoi ensiavun ja lahetti Sulon rauta- tieaseman poliklinikkaan. Sulo aikoi ensin kayda para-