Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

han haikein mielin katseli a itinsa ka rsimyksista h a rm a a n - tuneita ja vanhen tune ita kasvoja. — Sinako se olet? Greeta kuiskasi. — Mina, mina. Lahden pu ita s ah aam aan ja lammi- tan parakin. Kauan poika kyhmytti kuivaa rank a a — p a r a - kin uuni soi puu ta kuutioittain. S a a tu a a n tulen uun iin Sulo istahti aidin sangyn laidalle. — Poikaseni, tann e on tu llu t kolhoosilaisia metsa to i- hin. Jos heilta saisi jotain... Onko meilla enaa milla vaih- taa? Poika kaivoi pe tinsa a lta rasian . Siina oli suuri koko- elma kaikenlaisia lohiperhoja ja uistimia. Sulon isa oli va lm is tanu t niita ja kokeillut kymmenien vuosien aikan&. — Meinaatko sina sen vaihtaa?! Greeta saikahti.— Sehan on isasi viimeinen muisto. Kolhoosilaisfa a su i naapu ripa rak is sa . P iha lla hyvin. hoidetut hevoset rousku ttivat heinaa. Poika kopisti ujos- tellen oveen. Viisi ^kamiesta istui ruokapoydassa. Ei heil- lakaan nay ttany t olevan kovinkaan mehevat sapu ska t: kuoripaallisia pefuno ita ja suolakalaa. Pyo rea a rina le ipa pani n iela isemaan syljen. Vanhin miehista kysyi: — Mita asiaa, nuorimies? — Tuota, Sulo astu i lahemmas ja aukaisi r a s ian . Kirkkaaksi kiillotetut messinki- ja kupariuistimet va lah - tiva t poy talampun valossa. Rivi erikokoisia kaun iita lo­ hiperhoja lisasi aa rteen arvoa. Miehet kurkoittivat ras iaan Ikamies ta rka s ti asian tun temukse lla rasian sisaltoa. — E-eh! Tallaisilla vehkeilla nousisi lohta OnegastaE Myotko? — Vaihdan ruokaan. — Leipaa, veliseni, meillakin on kissan kyyneleet. Ruskea koira makasi sangyn vieressa. Sulo kuvitteli kuinka maukas paisti... — Jos an taisitte koiran. — Koiran? Se on jo vanha. — Ei se mitaan. Kylla se viela haukkuu. — Ota, sitten! Vanhan hatikun lihat pe lastiva t monta na lkaa ja ehka henkeakin. TAHDON VOIMALLA Sulo, J a sk a ja Lipposen Huoti ajoivat tukkeja. Sulo saf ajokiksi pienen mutta sita pirullisemman mongolilaisen