Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Pekalia oli rahaa ja oblikaatioita! J a sk an aiti Mari tiesi kertoa. — No missa ne ovat, Sulo ilmetteli. Han oli nukku- nul Pekan ja a it insa sankyjen valissa lattialla eika ollut ke rtaakaan nahny t Pekalia rahaa. Poika kasitti, etta ih- miset voivat epailla hiinta j’a aitia. Han ehdotti: — Sovitaan niin, etta yhdessa tutkimme va ina jan kamppeet ja jos jovtyy jo tain arvokasta tai r aha a ja e ta a n keskenamme.' Kun sota paattyy niin pa lau tamme velat Pekan pojalle tai muille hanen jalkelaisille. Jokainen kirjoittaa kuitin puolestaan, johon merka taan kuka mita on -saanu t, jos on mita jakaa. Kaikki hiljenivat. Mari koetti viela vaittaa: — Mista me loydetaan hanen sukulaisia! — No mita sina sitten ehdotat? Lydviikin leski Outi kysyi. — Viisain ratkaisu, Ja ska suostui.— Ja mita me tas- sa jae taan . Emme tieda onko Peka lta jaany t aa rteita. — On, on! Mari huusi.— Tyynyn alia on rahaa! Rahaa tosiaan loytyi to istatuha tta ruplaa. Jokainen perhe sai kolmesataa rup laa .— Mutta missa ovat obli- kaatiot? Greeta muisti. — Olikohan niita? Outi epaili. — Ma rihan sanoi olevan. Jos ne olivat Marin tiedos- sa, niin... — Niin vain sanoin, Mari huitaisi kadellaan ja ,meni omaan nurkkaansa... 1 ' E r a an a maa liskuun iltana Sulo. laahusti pa rakk iinsa nalka isena ja vasyneena. Kylmassa yhteisas,unnossa ei nay ttany t olevan elon kipinaa. Poika pysahtyi oven pieleen ve tamaan henkea. Sankyrivi oli harvennut. Edel- lisella viikolla Ja skan aiti Mari ja heidan vavy Eino Makitalo olivat vapau tunee t karsimyksistaan . Mari Lap- palaisen peti oli tyhja. Hanen lapsensa ja iva t vanhim- man siskon Hu ldan huostaan . Hulda ja J a sk an veli Toivo olivat va s ta h iljattain tulleet linnoitustoista. Kavellen kolme kuukautta. Tauriaisen Kallen perheen kohtalo oli sama kuin mo- nen muunkin. Hanen poikansa Tauno ja Veikko katosivat sodan tantereille. Vaino ja Vilho kuolivat evakkoon. S in ­ ne jai heidan aitinsakin. Ei sanan s a a tta ja a monipaises- ta perheesta. »Kenen vuoro on seu raaava?» Sulo ajatteli. Avuttomuuden tunne repaisi r a a ’asti pojan sydan ta, kUn