Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Tupakin puutteessa niita voi imeksia, mies tuumi. Varhain aamulla jatkettiin matkaa. — Kukahan naitak in polkuja auki pitaa. Tuossakin nakyy melko vereksia pieksun jalkia, Va ino ihmetteli. — Luultavasti reppukauppiaat, joku sanoi. — Ei se ole heillakaan helppoheikin hommaa. Kanta- va t se lassaan satojen kilometrien paahan kaikenlaista romua. — Eihan ne toki romua kanna. Arvokasta t av a r aa niilla on repuissa. Salaku lje tushan on ollut kaynn issa jo ammoisista ajoista, Penjami tiesi kertoa. — Tulispa ne nyt taalla va staan , Verneri hihitti,— teh tais kauppoja, kevennettais aijien reppua. — Eihan me nyt sen taan ryostoretkella olla, Vaino soimasi. — No ei, ei. Leikillanihan mina vaan, Verneri kiirehti sanomaan . Iltapaiva lla pilvenhattaroita alkoi keraan tya edessa sinertavien tuntureiden harjuille. — Katsokaapas, pojat, Pohjoinen jaame ri ottaa meita va s taan . Nuo pilvet ennustava t pitkaaikaista sadetta, Mikko arveli. J a tosiaankin vahan ajan paa sta koko ta iva s oli re- paleisten, mata la lla ajelehtivien pilvien peitossa. Tuuli humisi uhkaavasti puiden latvoissa. Ilma kavi kylman- kolkoksi. Metsassa pimeni. Illalla alkoi tihkusade. Pen- s a a t ja puiden oksat olivat kohta markia kuin imusienet j a pienestakin kosketuksesta ripau ttivat vetta n iskaan. Pieksu ista pursusi vetta, ma ra t vaatteet ja hyinen saa pan iva t miesten mielialan matalaksi. — Nyt onkin oikea rajanylitysilma, Verneri hihkai-, si.— Eiko olekin? Vai mita? Miehet astelivat hiljaisina, ajattelivat omaansa. Mut- ta jokainen tiesi, etta olipa ilma minkalainen tahan sa , eteenpain piti menna, silla ruokava ra t olivat vahissa. — Mutta nyt ollaan pojat kusessa! Vaino huudah ti edesta.— Sano inhan etta mennaan yli siita koskesta, min- ne se polkukin johti. Kohta koko sakki oli teravan niemen nokassa. Oikealta puolen Jaurijokea, jota seuraten miehet olivat kavelleet, eteen ilmestyi toinen samankokoinen joki. Hetken siina miehet mietiskelivat ja jahkailivat mika luonnonilmio se oli. — Tama on va rmasti Nuortijoki, Pen jam i muisti.— Isaukko on monesti kertonut na is ta maista ja maisemista.