Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Taas niksi. Nejjankymmenen metrin p itu inen puu hu- mahti kahden metrin vahvuiseen lumeen miltei maahan asti. Koetapas nos taa se sielta katkottavaksi. »Metsassa on pa rja ttava jarjella» , han muisti Lydviikin neuvon. »Mitapa jos?» ... Sulo haki lah ime tsasta kuivia kuusiriu- kuja, asetti he poikittain puun kaa to suun taan ja kaatoi puun niiden paalle. Karhu Pekka oli ikamies, yli seitsemankymmenen. Hil- jainen. Sa irauden leima harmailla kasvoilla. Kuma raan ku ivah tanu t perapohjolan tervaskanto. Asui Tuloman kol- hoosissa kaksikerroksisessa omako titalossaan . Ensim- maiselta vaimo lta hane lla. oli taysi-ikainen poika, joka oli aikoja sitten lah teny t maailmalle omaa leipaansa tie- naamaan . Kavi vain silloin talloin isansa luona kesalo- man aikana. Pekka tyoskenteli kolhoosissa. Heinanteon aikana han hakkasi suovan pielipuita ja Sulo vedatti niita hevosella niitylle. Pekalla oli omaakin ka rjaa : lehma, joku lam- mas ja kanoja. »Pekka on rikas mies», huhu kiersi kyla- liiisten kesken. Ka rja las sa Pekka lahenteli Greetaa. Mo- lemmat ikaihmisia. Greeta kutoi Pekalle villavaatteita. Neko sitten lienee lammittaneet miehen sydanta. Evakr koparak issa Pekan sanky sattui Greetan sangyn viereen. Pekka sa irastu i jo tu llessa eika jak sanu t edes kayda ul- kona tarpeillaan. Greeta hoiti hanta. Kerran Sulo kuuli, kun Greeta motkotti Pekalle: ' — Olet jo niin heikko. S inu llahan on yh ta ja to ista tava raa . Vaihda niita maitoon. J a ah an ne kUmminkin. Mita niita saas taa . Jos j a a d a a n eloon, niin eikohan luut lihoja kasvata. Illalla Sulo kavi va ih tama s s a Pekan v illapa idan kah- teen litraan maitoa ja muu tamaan perunaan . Mutta se ei Pekkaa pelastanu t. Seu raavana yona han lahti vaki- tuisille olinpaikoille. Sulo ja J a sk a vetivat Pekan ruu- miin samaan kuusikkoon, mihin toisetkin oli haudattu. Kun pojat pa lasivat takaisin, pa rak ista kuului vihaisia aania. Vasta hetken p a a s ta Sulo kasitti mista oli kyse. >Pekkahan oli rikas mies», han muisti. Greeta paa- patti: — Kun Pekalle tarvittiin hoitajaa, niin Greeta kelpa- si! Nyt ne jakaa va in a jan omaisuutta. On tuossa jaka- mista. Sanky ja paskase t makuuvaatteet. Ei edes matka- laukkua.